Puoliväli!
Hiukan harvoin tulee kirjoiteltua, koska olotilassa ei ole oikeastaan tapahtunut muutoksia pitkään aikaan. Nyt on kuitenkin raskauden puoliväli saavutettu ja se on ehdottomasti ikuistamisen arvoinen. Hullua, että olen ollut jo viisi kuukautta raskaana. Vielä olisi se toinen puolikas jäljellä, mutta jotenkin aika tuntuu menevän niin vauhdilla, että toukokuu taitaa koittaa yllättävänkin nopeasti.
Maha näkyy jo ihan kunnolla ja vähitellen asiasta tietämättömätkin ovat uskaltautuneet kysymään, saako onnitella. Erään tällaisen kysymyksen yhteydessä tuli myös kysymys: ”Niin, poikaako sä odotat?” Itsellä on edelleen vahvasti poikafiilis ja tällainen toteamus tietysti vain lisää vettä myllyyn. Rakenneultra on ensi viikon perjantaina, mutta olemme miehen kanssa yhteistuumin pikkuhiljaa päätyneet siihen, että jätämme sukupuolen yllätykseksi synnytykseen saakka. Alkuunhan mies olisi halunnut, että kysytään sukupuolta ja itse olin toisella kannalla, mutta tässä välissä roolit ehtivät jo vaihtua toisin päin. Juuri nyt olen itsekin taas sillä kannalla, että ei kysytä. Luin jostain, että nykyään noin 95% kysyy rakenneultrassa sukupuolta. Aika hurja prosentti mielestäni. Ehkä me sitten kuulutaan siihen pieneen vähemmistöön.
Tyypin liikkeet tuntuvat päivittäin ja varsinkin iltaisin on jo sellainen mylläys, että tuntuu välillä melkein pahalta. Parina päivänä olen nähnyt liikkeet jo päällekin päin ja eilen illalla mieskin pääsi todistamaan mahani heilumista. Tyypin kuulo on ilmeisesti jo jonkin verran kehittynyt, koska koviin ääniin se reagoi aika voimakkaasti. Käytiin katsomassa uusi Star Wars ja äänet oli tietysti kovalla. Jokaisen taistelukohtauksen kohdalla sain hullua monotusta vatsanahkaani 😀 Tiedä sitten, oliko se ilmaus siitä, että äänet on liian kovalla vai tykkäsikö Tyyppi leffasta tosi paljon. Tyypin kuuloa olen testannut myös laulamalla sille ja kyllähän se siihenkin reagoi, ei ihan Star Warsin veroisesti tosin. Autossa istuessani tunnen myös lähes poikkeuksetta liikkeitä eli ilmeisesti auton hurina tai liike laittaa Tyypin liikekannalle.
Olo on edelleen pääosin hyvä. Työpäivät seisaallaan tuntuu kyllä selässä ja olen alkanut harkita tukivyön hankkimista, ettei ihan vielä tarvitsisi jäädä sairaslomalle. Liitoskipuja on aina silloin tällöin, niitäkin yleensä työpäivien jälkeen. Toivon todella, että nämä vaivat eivät pahenisi kovin paljoa. Painonnousu ahdistaa edelleen aina välillä, mutta yritän suhtautua siihen rennommin. Jouluviikolla painoa tuli yhtäkkiä kilon verran taas lisää, vaikka söinkin suhteellisen järkevästi, enkä mättänyt suklaita edellisten vuosien malliin. Kokonaispotti on tällä hetkellä noin +7kg eli maltillisesta kymmenen kilon lisäyksestä taitaa olla turha haaveilla. No, kunhan Tyyppi pysyy maltillisissa mitoissa, eikä kasva megavauvaksi, niin kaikki on ihan hyvin. Ensi viikollahan saadaan varmaan jonkinlainen kokoarvio tämänhetkisestä tilanteesta ja sokerirasitukseen joudun ikäni puolesta jossain 24-26 viikoilla. Sitä en kyllä odota kovin innolla…