Meidän haave
Yksinhän mä en tässä perhettä ole perustamassa (hyi inhoan kyllä oikeastaan tuota termiä, ihan kuin muka ”lapsia tehtäisiin”). Toisena osapuolena on mun paras ystävä, mun kannattelija. Kaikista rakkain, kultaisin, mua kaikista parhaiten ymmärtävä ja maailman hauskin tyyppi. Vietetään pian meidän 5. vuosipäivää.
Alusta asti meidän suurin yhteinen haave on ollut saada joskus lapsia. Ollaan molemmat perhekeskeisiä ja tykätään lapsista hurjan paljon. Itse työskentelen lasten parissa ja nautin erilaisten pikkuihmisten kohtaamisesta. Vauvasta kouluikäiseen, rauhallisesta touhukkaaseen ja kiltistä vähän enemmän rajoja tarvitsevaan – kaikki käy! Mutta ei mun mies tässä asiassa kakkoseksi jää. Muistan yhdetkin häät, joissa itse jossain vaiheessa kavereiden kanssa seurustellessani havahduin siihen, etten ollut nähnyt miestäni pariin tuntiin. No, ei tarvinnut kauaa etsiä – siellä se takapihalla villitsi häiden lapsivieraita vesisotaan.
En paljoa valehtele jos sanon, että ensimmäisen yhdessä pyörityn kuukauden jälkeen ollaan sujuvasti puhuttu ”meidän tulevista lapsista”. Mulla on ollut jonkun asteinen vauvakuume viimeiset 3 vuotta, alkuun ehkä vain tietynlaisena ”vauvan kaipuuna” ja ihanina vaaleanpunaisina ajatuksina siitä, miten kivaa ois nuuhkia omaa sylissä nukkuvaa pienokaista. Vuosien varrella haaveilu on muuttunut ja jollain tapaa vakavoitunut. Haaveilen lapsesta, en vaan vauvasta. Haaveilen omasta perheestä. Olen valmis ottamaan vastaan sen kokonaisvaltaisen muutoksen, mitä lapsi tuo tullessaan. Haluan olla äiti. Haluan, että me yhdessä ollaan vanhempia.
Ollaan haluttu käydä ensin koulut, saada hyvät duunipaikat ja elää ensin elämää ihan vaan kahdestaan. Ollaan tehty noi kaikki. Ollaan myös reissattu, vietetty kokonaisia sunnuntaipäiviä sängyssä ja toteutettu ex tempore -päähänpistoja. Ollaan tehty paljon juttuja myös ilman toista. Ollaan panostettu kaverisuhteisiin, ollaan käyty festareilla, ollaan juhlittu. Ja on ollu muuten hauskaa! Sanoisin, että ollaan nautittu meidän nuoruudesta.
Kuitenkin, jo jonkun aikaa meistä molemmista on tuntunu siltä, että nyt saa seuraava sivu elämässä kääntyä. Ehkä jostain joutuu luopumaan, mutta oon ihan varma, että vieläkin enemmän siinä vaihtokaupassa saa tilalle. Im ready!