Who am I?
Ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvältä blogata anonyyminä. Syynä se perinteinen ”mitä tututkin nyt aattelis”. Haluan kirjoittaa ja puhua suoraan, sanoa täällä sellaisiakin asioita, mitkä jäis omilla kasvoilla ehkä sanomatta. Anonyymiydestäni huolimatta voin toki jotain pientä itsestäni kertoa
Olen 27-vuotias, onnellisesti avoliitossa elävä nainen. Pakerran työelämässä ja tällä hetkellä koen olevani unelmaduunissani. Olin nuorempana melko kunnianhimoinen tyyppi ja lukion todistuksessakin taitaa komeilla melkoinen rivi ysiä ja kymppiä, mutta onneksi jatko-opiskelupaikkaa valitessa kuuntelin sydäntäni, enkä vaan posottanut menemään. Olen siis todella tyytyväinen, että asiat meni just näin. Teen työtä ihmisten parissa ja nautin jokaisesta työpäivästä. Ehkä vielä joskus opiskelen, who knows.. mutta ainakaan juuri nyt ei ole sen aika.
Elän aika terveellistä, hyvinvointia tukevaa elämää. Tai no, viikonloppuna tulee ehkä valittua hampurilainen lautasmallin mukaan kootun aterian sijaan ja smoothien kaverina saattaa upota muutama lasillinen viiniä. Arkena kuitenkin panostan terveellisiin valintoihin. Liikun paljon ja mikä parasta, nykyään teen sitä oikeista syistä. Endorfiinit ja treenin jälkeinen hyvä olo sekä toimiva ja jaksava kroppa saavat minut palaamaan kuntosalille ja lenkkipolulle. Ennen ainoa motivaattorini oli peilikuva ja kaiken maailman bikichallenget ja brutaldietit on käyty läpi.. hrr! En tajua kuinka olen edes haksahtanut sellaisiin, ymmärrystä ravitsemuksesta ja (järkevästä) liikunnasta löytyy kuitenkin ihan omasta takaa jo koulutuksenikin puolesta.
Tämä itsensä esittely on aina yhtä kammottavaa.. tulee fiilis, että ”no ku ei mussa oo mitään raflaavaa ja siistiä, sellaista, mikä kaikkia satavarmasti kiinnostais.” Mutta olen oivaltanut, että ei tarvitsekaan olla. Olen iloinen, innostuva, perusluonteeltani aika räiskyvä. Tunteella elävä ja isolla ärrällä rakastava tyyppi. Joku saattaa pitää aika suoranakin, mutta itse en koe niin. En vaan tiedä mitään kamalampaa kuin oman mielipiteen salailu ja massan mukana kulkeminen.
En ole kuitenkaan mikään töksäyttelijä. Minulla on tilannetajua ja olen aika herkkä aistimaan muiden fiiliksiä. Moni sanoo, että minun kanssa on helppo jutella. Se ehkä johtuu ihan puhtaasti siitä, että rakastan juttelua ja olen utelias tyyppi, minusta on kiva kuulla ihmisten tarinoita. Ehkä minussa myös on joki sisäänrakennettu auttamisen halu, olen aika empaattinen ja yritän ratkoa ihmisten ongelmia.
Okei, loppu meni varmaan tylsäksi, tällaseksi itsensä analysoinniksi. Minusta ei vaan löydy sellaisia kylmiä faktoja niin paljoa, että olisin voinut tehdä pelkästään sellaisista postauksen. Tai ehkä löytyy, mutta jätetään jotain vielä varastoon tulevaa varten!