Tuulipuku

Ehkä joskus kymmenen vuotta sitten sain isältäni synttärilahjaksi mustan tuulipuvun. Kai se oli tarkoitettu ennen kaikkea hiihtovaatteeksi, ja pitkään käytinkin sitä vain hiihtämiseen – siis yleensä vain kerran vuodessa Lapin reissulla.

Jotenkin kummasti nyt viimeisen vuoden sisään olen alkanut käyttää tuon tuulipuvun housuja todella usein. Ne ovat loistava vaate lapsen kanssa ulkoillessa tai omilla kävelylenkeillä, ja pääsivät oikeuksiinsa tämän viimeisimmän, märän ja lämpimän talven aikana. Joskus olen sortunut laittamaan ne jalkaan lähtiessäni – yleensä lapsen kanssa – käymään jossain. Kerran tajusin yhtäkkiä olevani tuulihousuissani Helsingin keskustassa. En muista, miten niin oli päässyt käymään.

Nyt, kun päivittäisestä kävelylenkistä on tullut henkireikä, tuulipuvun housut ovat ahkerassa käytössä. Toki myös tuulitakki, joka ei tosin ole se housuihin kuuluva vaan kirppislöytö – tärkeä seikka huomauttaa, kun tekee tällaisen muotipostauksen!

Kuvissa näkyy Herttoniemen kartanon puisto, josta on tullut kantapaikkani. Melkein aina, kun pääsen kävelylle yksin – eikä lapsen kanssa – menen sinne, kiertelen, istuskelen penkeillä ja hengitän. Ehkä ehdollistun tämän myötä siihen, että kartanonpuistossa on tilaa omille ajatuksille ja tunteille, ja hakeudun sinne jatkossakin, kun tarvitsen sitä?

Viimeisin viikko on ollut vaikea. Kävelyt ovat päivien parhaita hetkiä.

Minua on myös ruvennut ärsyttämään hokema ”kyllä tästä selvitään.” No totta kai selvitään, kaikesta selvitään. Mutta mitä se muka tarkoittaa? Selviäminen voi olla kammottavaa, vaikeaa ja tuskallista. Se voi vaatia uhrauksia ja aiheuttaa menetyksiä tai traumoja. Enkä nyt viittaa näillä kaikilla kauheuksilla itseeni, jolla on kaikki onneksi ihan hyvin, vaan koko tähän tilanteeseen. Tuntuu, että ”tästä selvitään” -hokema ei oikein tarkoita mitään.

Mutta toki tästä selvitään. Tämä nyt on vain tämän hetken fiilis.

Onneksi pohjamudissa rypeminen ei tarkoita, etteikö päivissä olisi hyviäkin juttuja. Niin kuin nyt vaikka tuo kartanonpuisto, vakiopenkkini ja tuulihousut. Trivial Pursuitin pelaaminen kavereiden kanssa Zoom-yhteydellä tai ystävän yllättävä videopuhelu juuri silloin, kun lagaa sängyssä pääsemättä ylös. Lapsen ideat projekteihin, joita voisimme toteuttaa tämän kevään aikana (matskua ensimmäiseen on jo tilattu!). Ja viikonloppuna join taas muutaman sellaisen ihanan inkiväärirommidrinkin.

Etiäppäin. Tai vaikka hienosti Kwame Nkrumahin mukaan: forward – ever, backwards – never.