I’m back

Hups, meni jotain kolme viikkoa.

Vähän vaikea edelleen kirjoittaa postausta kokonaisilla lauseilla. Tarjoan teille ranskalaisia viivoja.

Hyvää:
– tanssitunnit
– aurinko, kun saa mentyä ulos
– töiden tuomat haasteet ja innostumiset
– rommidrinkit (yhä!)
– videopuhelut
– lapsi meni takaisin eskariin
– online-terapia
– kavereiden kanssa toteutetut larppiprokkikset
– hyvä musa
– hömpän, esim Harry Potterien lukeminen, silloin kun ei pysty keskittymään lukemaan muuta
– tekstiroolipelit, jotka vapauttavat hetkeksi todellisuudesta
– se, että pyöräilin tänään Kaisaniemeen tapaamaan ystävää
– muutkin turvaväliulkoilutapaamiset joita on ollut, KIITOS IHMISET
– se, kuinka paljon tiedostan omia epäterveitä defenssejäni
– se mitä tässä oppii itsessään

Huonoa:
– se, etten saa ulkoiltua joka päivä
– ne aamut kun ei pääse liikkeelle
– ne päivät kun on tosi vaikea kestää todellisuutta ja vain pakenee sitä
– se, etten saanut tehtyä tanssitunteja tällä viikolla
– ylipäätään kaikki ne asiat, joita haluaisi saada tehtyä muttei saa
– se kun tajuaa, että olisi pystynyt panostamaan hyvään yliopistokurssiin paljon enemmän normitilanteessa
– se kun on oman olon takia huonompi äiti kuin haluaisi olla
– se, kun näkee omat defenssinsä, ja tajuaa kuinka epäterveitä ne ovat, muttei kuitenkaan ole toivoakaan katkaista niitä, koska ne ovat se selviytymiskeino
–  tämä olo

Hyvää on myös se, että 1.6. aukeaa juttuja. Oltuani aika skeptinen alan nyt uskoa, että tämä on hyvä asia. En usko, että mielenterveyden totaalinen uhraaminen on kovin toimiva vaihtoehto.

Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä, niin sikana voimia kaikille, jotka painii sen kanssa, että tämä kevät vaikuttaa henkiseen hyvinvointiinne paljon enemmän kuin ikinä odotitte sen vaikuttavan!