Lääkettä: töiden suunnittelu!

Ah!

Pelastus koronteenikuilusta on löytynyt, ainakin jonkinasteinen!

Tähän asti olen etäopiskellut, mutta menetin osa-aikaiset työmahdollisuuteni koronteenin iskiessä. Nyt kuitenkin minulle tarjoutui tilaisuus erään kurssin etäopettamiseen, kun alkuperäinen opettaja ei tahtonut vetää kurssia etäversiona.

Tänään pyörät uuden työni kanssa lähtivät kunnolla pyörimään ja asiat realisoituivat. Tämä tapahtui, kun heräsin ”aamulla” nukuttuani vahingossa puoli yhteentoista; puoliso näpytti etähommiaan keittiössä ja lapsi oli vain unohdettu tabletin eteen. Täydellinen hetki tulla nostetuksi kuilusta, siis.

Sitten huomasinkin puhelimessa työhön liittyvää viestiä siitä, mitä hommia pitäisi hoitaa ennen kuin saan kurssin laitettua käyntiin ensi viikolla. Kun tartuin niihin, olo alkoi parantua kuin olisi ruiskuttanut piristävää suoraan suoneen (ei sillä, että olisin koskaan tehnyt niin). Kurssia varten tilaamani kirjakin oli haettavissa postista, ja pääsin aloittamaan opetuksen ideoinnin.

Uusi työ jännittää minua, koska nämä etähommat ovat uusi aluevaltaus, mutta selvästi tämä on juuri sitä mitä tarvitsen.

Masikseni kourissa vähän nauroinkin sitä, kuinka helppo uhri olin eristykselle kaikkine klassisine vaiheineen. Ja nyt nauran sitä, kuinka helppo olen tässäkin suhteessa: kun pääsee tekemään omaa hommaa, olo muuttuu heti.

No, onneksi muuttuu. Ja vissiin tämä koronteeni opettaa minulle jotain siitä, kuinka nopeasti ja voimakkaasti reagoin juttuihin tunnetasolla.