Ei näin
Eihän tästä nyt tule yhtään mitään.
Se, etten ole kirjoittanut tänne (enkä edes muistanut, etten ole kirjoittanut tänne) ei ole hyvä merkki. Toisin sanoen, huonoja uutisia: ei töiden aloitus pelastanutkaan mua ja muuttanut koronteenia helpoksi.
Nyt tietysti ymmärrän, että kuulostaa naiivilta, suorastaan älyttömältä, että se olisi ollut noin yksinkertaista.
Minulla on siis osa-aikatyö kahtena iltana viikossa, lisäksi se vaatii aika paljon suunnittelua ennen noita kahta iltaa. Lisäksi on etäopintoja epäsäännöllisesti siellä sun täällä ja isoilta osin vapaasti valittavalla aikataululla.
Töiden aloitus tässä mittakaavassa ei luonut minulle minkäänlaista rytmiä, vaan pikemminkin sotki senkin vähän ja nurinkurisen rytmin, joka sitä ennen oli.
Nyt minulla on järjetön energiapiikki keskellä viikkoa. Nousen aallonharjalle ja olen lopulta suorastaan ylivireä, olen hysteerisen hyvällä tuulella, teen kaikkea yhtä aikaa enkä saa enää nukuttuakaan. Ei sillä, että kovasti yrittäisinkään: valvon kahteen yöllä, koska on niin kivaa olla yksin hereillä ja saada omaa aikaa.
Sitten ylivireys purkautuu ja jättää jälkeensä laskeutumisen tai suorastaan putoamisen lamaannuksen ja masiksen kuoppaan. Sinne minua seuraavat kaikki ne ahdistavat tunteet, joita en halunnut käsitellä kylpiessäni ihanassa energiakuohussani. Valvon silti edelleen kahteen yöllä, koska kun saa olla yksin hereillä ja hetken omaa aikaa, ehtii hengähtää edes hetken kaikkien raskaiden tunteiden keskellä.
Ei tämä siis nyt tosiaan oikein toimi.
Kun koronteeni alkoi, olin optimistinen: ajattelin, että ei tästä varmaan kivaa tule, mutta onneksi olen sopeutuvainen, ratkaisukeskeinen ja utelias. Varmaan saisin käännettyä ainakin osan tästä kokemuksesta positiiviseksi.
Olen aika yllättynytkin, että koronteeni on minulle näin vaikeaa, vaikka ei kai tarvitsisi olla jos mietin itseäni ihmisenä. Paikallaanolo ja kaikenlainen jumiutuminen on vaikeaa, suorastaan kammottavaa jo ihan normaalissakin elämässä – ei kai tämä siis voi olla muuta kuin ihan kamalaa.
Huomenna minä ihan tosi aloitan jonkinlaisen järkevän rytmin luomisen.
Vannon sen.
