Päivän juttu: lapsen kotitreeni

3-7 -vuotiaiden cheerleading-joukkueen kotitreeni. Mikä voisi olla parempi tapa koronteeniliikkua?

Lapsen cheer-ohjaaja lähetti kotitreeniohjeet sähköpostitse, ja minä tietysti tein treenin lapsen kanssa. Se oli menestys. Leikilliset lämmittelytreenit – karhukävely, rapukävely, yhdellä jalalla hyppiminen jne – olivat aivan järkyttävän rankkoja. Lapsesta oli mahtavaa tehdä jotain yhdessä, varsinkin kun oli kaikessa minua parempi.

Hän innostui toden teolla, kun päästiin kuperkeikkoihin. Minäkin tein niitä. Herranjestas se on hankalampaa nyt kuin lapsena. Pääkin meni ihan pyörälle. Miten se joskus meni yhtä vaivattomasti kuin omalla lapsella nyt?

Päällä- ja käsilläseisontaharjoitteisiin en osallistunut, joogataustastani huolimatta. Olen aikoinaan joogassa rikkonut olkapääni juuri seisomalla päälläni, väärin. Mukana oli kuitenkin myös sellaisia joogasta tuttuja liikkeitä jotka minäkin handlasin, kuten niskahartiaseisonta ja silta.

Treeniin meni puoli tuntia tuosta vain (lapsella pidempään, sillä hän halusi jatkaa kuperkeikkojen tekoa). Ja lapsikin sai tehdä jotain kunnolla energiaa vievää.

Odotan jo innolla seuraavaa kotitreeni-sähköpostia!