Työpäivä

Huvittavaa: viimeisen vuoden ajan olen jaksanut meikata töihin ehkä kerran viikossa. Yleisin työasuni oli tyyliin huppari ja farkut (osittain, koska työpaikalla oli kylmä; osittain koska niin oli mukavinta. Ja tykkään itsestäni hupparissa.)

Nyt, kun olen aloittanut etäopetuksen, valitsen riemuissani vaatteita ja meikkaan. Ihan vain siksi, että se hetki kun pääsen kahdeksi ja puoleksi tunniksi videopuheluun yli kymmenen ihmisen kanssa, on niin käsittämättömän siisti.

Moni tuttuni etäopettaa nyt joko lapsia peruskoulussa tai esimerksiksi aikuisten lukutaitoryhmiä. En ole heille kateellinen. Työmäärä vaikuttaa järjettömältä.

Sen sijaan kun neljän viikon työttömyyden (ja melko säälittävän etäopiskelun) jälkeen pääsee opettamaan kurssia, jonka koulutetut aikuiset ovat itse valinneet, kahtena iltana viikossa – se toimii täydellisesti! Ehtii suunnitella, sillä kun etäopettaa ensi kertaa ryhmää etänä, se todella vaatii normia enemmän suunnitteluaikaa. Ja ainakin näin aluksi opettaminen on ollut todella kiinnostavaa ja hauskaa.

En suinkaan osannut heti käyttää kaikkia verkkotsydeemejä ja kaksi ekaa opetuskertaa ovat olleet itsellenikin opettelua. Mutta aika siistiä ottaa haltuun uusia tapoja opettaa, ja on älyttömän siistiä kun huomaa jonkun jutun toimivan. Myös ryhmä on todella motivoituneen oloinen. Ehkä he tarvitsevat näitä ryhmävideotapaamisia yhtä paljon kuin minäkin.

Lisäksi vielä oma tanssiopeni piti eilen afrobeat-livetunnin instassa ja se oli IHAN MAHTAVAA. Aloinkin jo kyllästyä pelkkiin videoihin.

Jes! Ihana saada vaihteeksi tällainen viikko.