Joka toinen päivä alan kirjoittaa rakkaudesta, mutta koskaan se ei oikein onnistu.

Miten siitä kirjoittaisi, enpä uskaltanut toivoa että olisin näin pullollaan rakkautta. Toivon että osaisin kirjata tunteet sanoiksi, mutta menen vain kananlihalle ja hykertelen.

Naurattaa, kun ajattelen miten ihanaa voi olla kaikki. Rakastan nukkumista, nukkuessa kasvan pojun kylkeen kiinni. Peiton alla lämpimässä pesässä, ei ole kiirettä pois ja iho tuoksuu ihanalta.

Joskus salaa haaveilen pienistä vauvoista, jotka kasvaisivat isossa mahassani. Ja miltä pienet vauvat näyttävätkään miehen käsivarrella, ah. Tai pienenpienet kissanpennut.

Tai miltä mies näyttää ilman paitaa.

Tänään ollaan asuttu yhteisessä kodissa kaksi vuotta. Välillä meillä leivotaan korvapuusteja, kaulin on olutpullo eikä meillä ole pesukonetta eikä kauheasti rahaakaan nyt, mutta onpa ainakin rakkaus. Ja se viskipuu.