Little things make big things happen

Heippa! Tää on mun, eli Lotan eka blogipostaus, ikinä, niin hiukan jänskättää. Ajattelin kertoa hiukan fiiliksiä mun ja mun poikaystävän eli Pertin, eli Peten kauanodotetusta yhteenmuutosta, kuvilla höystettynä tiettykkin 🙂 Ollaan seukkailtu pian pari vuotta jo, eli mun mielestä ollaan tosi maltillisesti tehty tää iso päätös. Muutan siis Peten luo ja haasteena on ollut saada siitä poikamiesboksista mun näköinen myös. Pienillä kauniilla yksityiskohdilla mä olenkin mielestäni saanut naisen kosketuksen näkymään siellä, hih. Niitä aion tässä esitellä. Asunnosta on ihan ekana mainittava sen verran, että se on sellainen asuntola… Pete oli ihana (niinku aina :)) ja teetti mulle oman avaimen, just sellasen mist se tiesi et mä tykkään <3 (Vaik oikeesti sain ite valkata sen.)

2013-08-02_17.32.32.jpg

Mut joo, siis niinku jo sanoin, ni se on sellainen asuntola. Musta se on tosi kiva ku on sellasta yhteisöllisyyttä ja kimppahenkee, niinku hiuakn eurooppalaiseen tyyliin. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi meidän yhteiskeittiö. Sellasten perus suomijunttien mielestä se voi olla ahdistavaa joutua oikeesti puhumaan naapureille, mut onneksi siellä on muutenkin aika kansainvälinen meininki. Meillä on naapureina ainakin virolaisia, italialaisia ja vietnamilaisia. Ne vietnamilaiset on töissä siinä alakerran kiinalaisessa ravintolassa. Tiiän, ku oon jutellu niiden kans. Tässä on kuva meidän yhteiskeittiöstä. Musta tosi kiva toi vihree kasvi, piristää. Noi tuolit näyttää rumilta sivistymättömään silmään, mut mun kaveri on arkkitehti, ja se sano et ne maksaa ainaki monta sataa euroo. Jotain klassist kamaa kuulemma. 

2013-08-02_17.37.58_0.jpg

Niinku jotku ehkä tietää, niin eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu perinteisesti se kans, et saa tupakoida baareissa, leffateattereissa ja missä vaan. Musta se on ihanan boheemia. Nykyään missään, ainakaan nolossa Suomessa, ei saa polttaa, paitsi jossain rumissa kopeissa ja talojen takana, ei ees junissa enää oo tupakkakoppeja. Sanotaan, et tupakointi rumentaa ihoa ja hiuksia yms., mut en tiä, mä ainakin oon fucking fabulous. Sen lisäks et tupakoitsijoita haukutaan rumiksi, ne koitetaan tunkee rumiin tupakointipaikkoihin. Miksi ihmeessä tupakkapaikan pitäis olla ruma??? No, ei meillä! Nimittäin me maalattiin meidän talon takana olevan tupakkapaikan tuhkakuppi kromivärillä kimaltelevan hopeaksi. Nyt ku meitin, kulta olis ollu arvokkaampi. No, anyways… Meni vähän seinäänki.

2013-08-02_17.35.45.jpg

Toinen juttu, jonka kanssa oon vähän niinku koetellu rajoja rohkeesti ja toteuttanut itseäni, on jouluvalot. Mä tykkään niistä välkkyvistä ihanista kirkkaista väreistä, niin miksi jättäisin niiden ihastelun yhteen kuukauteen vuodessa. Niistä tulee niin hyvälle tuulelle! Otin valokuvan tuosta pikku detaljista meidän eteisessä. Valoketju kiertää ovenkarmit, mutta sitä jäi vielä yli niin keksin ihan tosta vaan, että niistä voi tehdä tuollaisen saniaismaisen kiemuran valokatkaisijan ympärille. Saniainen on kiva symboli, joka tuo syvyyttä arkipäivään samalla, sillä se yhdistyy mielissä elämän ikuiseen sykliin ja jälleensyntymiseen, myös Jeesuksen ylösnousemukseen. Näin tullaan siis takaisin jouluteemaan, hih, mutta mun mielestä tällaisia sikasyvällisiäkin juttuja on hyvä kelailla ihan milloin vaan

2013-08-02_17.41.30.jpg

Kuten kaikki Tukholmassa joskus käyneet ovat omin silmin todistaneet, niin Ruotsissa kaikki on paljon tyylikkäämpää. Ihmiset, muoti, kaupat, kahvilat, kaikki! Oon ite niin tyylikäs kyllä, et sulaudun selkeesti joukkoon siellä. Tiedän, koska viime keväänäkin kun olin siellä hakemassa hiukan inspistä mun tyyliin ja sisustukseen, kaikkeen sellaseen, niin kaikissa kaupoissa ne myyjät alkoi heti niinku puhua mulle ruotsia. Eli ne todennäköisesti katsoivat mua ja mun vaatteita, koko habitusta, ja ajattelivat et pakko olla Tukholmalainen. Vaikken oo ees blondi tai mitään. No, siis muistuttamaan näistä ihanteista, jotka siis Petellekkin on tosi tärkeitä, niin meidän vessassa on kuvia, keistä muistakaan, kuin Ruotsin kuningasperheestä. Ei kyllä oo vielä Estellestä kuvia, harmi. Madde on mun lemppari, koska Viccan on niin läski nykyään… 

2013-08-02_17.50.40.jpg

Sorry kun noi kuvat on niin isoja, en oikeen osaa vielä tätä blogaamista. Kysyn tytöiltä apua kun seuraavaksi treffataan. Se vielä piti sanoa, että jos joillain lukijoilla on mielessä joitain piristäviä  ja helposti toteutettavia pikku yksityiskohtia, jotka voisivat vielä auttaa mua enemmän tuntemaan oloni kotoisaksi, niin laittakaa hei kommenttiosioon rohkeesti vaa 😉 Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! 

Kesäterkuin: Lotta <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *