Loma. Ihana sana, tuo lyhyt ja ytimekäs. Voimakas ja seksikäs. Loma on oikeastaan ainoa sana, josta kaikki maailman ihmiset voisivat olla samaa mieltä. Kukapa sitä ei tarvitsisi tai haluaisi. Minä haluan. Ja kovasti haluankin.
Vaikka tuleva loma onkin vain kahden viikon pituinen, tulee se olemaan paras loma, kesäloma, ikinä. Lupaan sen.
Mökki. Check. Bikinit. Check. Ystävät ja perhe. Check. Rusketusraidat. Grilliruoka. Aurinko. Hyvä mieli.
Kuva: DISfunkshion Magazine
Flunssan kourissa katselin ihastuneena pikkulintuja kadun varressa. Niiden pientä ja niin vaivattoman söpöä hyppimistä ja liikehdintää. Kadun varressa tiipersi ainakin toistakymmentä pikkulintua, mutta vain viisi uskalsi pyöriä jaloissa.
Tunnen monia ihmisiä, jotka vihaavat pieniä ja isoja lintuja, mutta lähinnä pieniä. Ne pyörivät kesän aamuöinä mäkkärin nurkilla kerjäämässä ranskalaisia. Siksi Helsingissä (varsinkin) näkeekin melko pulleita varpusia. Hyvin syöneitä, sanoisinko. Aurinkoisina kesäpäivinä pikkulintuja pyörii terassin läheisyydessä, ja monia saattaa ärsyttää pienet piipertäjät.
”Terasseilla oleskelevat linnut eivät aiheuta erityistä turvallisuusriskiä esimerkiksi tarttuvien tautien, kuten salmonellan, suhteen, vaikka niin usein vastoin parempaa tietoa, esitetäänkin. Tärkein syy, miksi linnut oleskelevat terassilla on ruoka. Linnut ovat löytäneet helpon ravintolähteen. Ne eivät oleskele terasseilla, jos niiltä ei löydy syötävää.”
lähde: BirdLife Suomi
Puistossa saatan jäädä tuijottamaan pieniä lintuja, kun muut jatkavat höpinöitään. Saatan pysähtyä ottamaan kuvia, tai muuten vain nostaa katseeni ylös vihertäviin puihin. Pikkulinnuista tulee hyvä mieli. Hieman pöhköjä, mutta ne on ihan okei. Eikö? Ainakin kissoillani ja minulla on jotakin yhteistä, kun katselemme parvekkeelta visertäjiä.
Kuvan pikkulinnut sirpittivät Viikissä.
