Tänään ajattelin vihdoinkin pitkästä aikaa laittaa ihanat minishortsini jalkaan, satoi tai paistoi.

No, vaikka ulkona ei kirjaimellisesti satanutkaan, olisi sitä vettä voinut minä hetkenä hyvänsä tipahtaa saavillinen niskaan.

Mutta, metrossa – kuinka syvällistä, mietin miksi en aikaisemmin ole käyttänyt shortsejani. Ne ovat käytännölliset ja hyvännäköiset lyhykäisyydestään huolimatta, mutta yhtä asiaa en ajatellut, kunnes nousin metrosta.

Tiedätte metron oranssit kylmät muoviset penkit? Right? Helteisenä (ja varsinkin painostavana päivänä) kesäpäivänä liimaat nihkeät reidet penkkiä vasten ja huomaat että omistat pian mukavat painaumat reisissä. Kulje siinä sitten hymyillen ja seksikkäästi.

Pahemminkin olisi voinut käydä…

Kolme vuotta sitten käydessäni Italiassa, join aamukahvini hotellin terassilla, joissa oli ihanat ja mukavat rottinkituolit, ainoa huono puoli niissä oli, että pehmusteet olivat liian pienet tuoleihin verrattuna ja muistoksi jäi mukavat rottinkikuviot reisiin puoleksi päiväksi, ei, enkä tietysti tiennyt sitä, ennen kuin mukava italialainen poikaporukka huuteli perääni ja ystäväni kertoi, että he nauroivat mukaville jäljille reisissäni. Minua ei naurattanut – porukkaa kyllä.

Siitä lähtien olen tunkenut joko paidan/takin tai jopa laukkuni reisien ja tuolin väliin, jotta välttyisin näiltä jäljiltä. Toisinaan taas unohdan sen – kesäkuumina iltoina ei jaksa muistaa tämmöisiä pieniä juttuja.

kuva: weheartit

Oli miten oli – aion kulkea koko lomani minishortseissä. Jäljillä ja ilman. Satoi tai paistoi.

Ihanaa kesää!!