Kapinahenkeä
Olen saanut monet naurut seuratessani 2-vuotiaan siskontyttöni ensimmäistä uhmaikää. Neiti on huomannut olevansa oma persoona, jolla on oma tahto. Kieltoja hän uhmaa lahjakkaasti, joten jos haluat hänet saada tekemään jotain, niin sen asian tekeminen kielletään. Älä siivoa palapelin paloja lattialta, älä syö tuota leipää, älä istu paikoillasi. Toistaiseksi käänteispsykologia menee läpi, mutta tuskin menee kauaa siihen, että neiti huomaa tulleensa huijatuksi 😀 Pikku likan touhuja katsellessani tässä viimeiset kolmisen viikkoa (ennen kuin hän palaa kotiinsa) olenkin mietiskellyt, että onkohan meille joillekin ihmisille jäänyt ns. ikuinen uhmaikä?
Omia ratkaisujani elämässäni miettiessä huomaan, että toki kannustaminen on saanut minut uskaltamaan tekemään tiettyjä valintoja, mutta minun epäileminen ja ns. kieltäminen (”ei se ole järkevää”) ovat saaneet minut kyllä sellaisiin liekkeihin, että sillon olen tehnyt juuri niinkuin itse parhaakseni näen. Välillä ehkä ihan uhallaankin. Don`t get me wrong, huomaan, jos joku yrittää minuun käänteispsykologiaa käyttää ja yllytyshullu en ole 😀
Pukeutumis asioissa minusta löytyy samaa kapinallisuutta. Sitä on aina ollut ja toivottavasti tulee aina olemaan. Mieheni saattoi vielä joskus koittaa ehdottaa minua olla laittamatta sitä kimaltelevinta mekkoa päälleni, mutta kyllä hän itsekin tietää sanomisen olevan ihan turhaa. Nykyään hän sanoo tykkäävänsä rohkeasta tyylistäni. Saatan pyyhältää ruokakauppaan näyttävimmässä tekoturkiksessani, jonka käyttöä joku toinen säästelisi erityiseen tilaisuuteen. Jotkut jättävät räiskyvien värien käytön vähemmälle iän alkaessa kakkosen sijaan kolmosella. Miksi ihmeessä? Jos jokin väri tai vaate saa sinut hyvälle mielelle niin älä säästele sitä tai älä jätä sitä käyttämättä sen takia, että et ilkeä käyttää sitä! Tottakai oma tyyli muuttuu ja muokkaantuu esim. iän myötä, mutta juuri sitä omaa ihanaa tyyliään ei kannata menettää eikä arastella. Minun tyylini muuttuu melkein pävittäin sillä olen fiilispukeutuja. Överi tekoturkis lookin jälkeen saatan seuraavana päivänä olla sukeltanut ison collegepaidan syövereihin, joka on taas täysin eri maailmasta pörrykkätakin rinnalla.
Tyylini harvemmin on hillitty. En tietenkään mene häihin valkoisessa mekossa tai kastajaisiin bilemekossa. Jos joissakin tilanteissa joku erehtyy epäilemään asuni olevan liikaa, kietoudun kaikista näyttävämpään vaatekappaleeseeni :D Uhmaa? Ehkä. Kapinaa? Voi olla. Joka tapauksessa niin minua.
paita H&M // housut BikBok