Matkustelusta

Rakastan matkustamista ja teen sitä aina, kun vaan mahdollista. Olen jonkin verran saanut koluttua tätä maapalloa, mutta paljon on vielä näkemättä. Olen matkustanut kahdestaan, isommalla porukalla ja yksin. Minkälainen reissaaja minä sitten olen? Ensiksikin pakkaan liian paljon tavaraa ja ostan reissusta liian paljon tavaraa, aina ja joka kerta. Mieluiten kuljen lentämällä vaikka turvatarkastukset ovatkin rasittavia. Varsinkin, kun minut otetaan melkein aina erikoistarkastukseen. Näytän ilmeisesti niin epäilyttävältä.

Majoituksessa panostan mielummin tähtiluokkien sijaan sijaintiin. Hotelli on yleensä vain paikka vaatteiden vaihdolle ja nukkumiselle. Tämä kertookin siitä, että matkakohteessa olen niin innokas, että en malttaisi ollenkaan pysyä paikoillaan. Olen jo kotona miettinyt valmiiksi, mitä haluan nähdä, ja missä haluan käydä. Rantalomat ovat minulle haastavia, vaikka rakastankin aurinkoa ja lämpöä. En vaan malta maata päivää ”turhaan”. Vakio kanssamatkustajani taas rakastaa auringossa lekottelua. Auringonotto päivät kuluvat kohtuudella vain, jos minulla on rannalla tarpeeksi paikallisia juorulehtiä.

En ole kulinaristi vaan enemmänkin ruokailu on pakollinen paha, jonka haluan hoitaa nopeasti alta pois. Pikaruokalat tulevat siis aika tutuiksi reissun päällä. Paras burgeripaikka on ehdottomasti In-n-Out. Nopea palvelu, hyvä ruoka ja edullinen hinta. Täydellistä. Aikaa ja rahaa täytyy nimittäin säästää shoppailuun.

Ostan matkoiltani vaatteita, kenkiä ja asusteita. Kotona käyttäessäni ostamiani juttuja, mieleeni palautuu kohde ja se hetki. Lompakkoni tuo mieleen huikean Rodeo Driven, korvikseni Milanon muodikkaat kadut, laukkuni Pariisin satumaisuuden ja Amerikanlippu nilkkurini Miamin trooppisen lämmön.

Haluan mahdollisimman paljon konkreettisia muistoja matkoiltani. Tavaroiden ostamisen lisäksi otan reissussa lukemattomia kuvia, sekä kuvaan paljon videokameralla. Hulluinta on, että en kuitenkaan pysty katsomaan videotallenteita kovinkaan usein. Minulla tulee niin järkyttävä ikävä, että mieluiten katselen reissuvideoita silloin vasta, kun uusi matka on varattu. Minä olen nimittäin aina se, joka lähtee kotimatkalle itkukurkussa. Mikään loma ulkomailla ei vielä ole ollut tarpeeksi pitkä, että olisin kokenut kovaa koti-ikävää. Koiraa ja lähimmäisiä on ollut ikävä, mutta ei Suomea.

Uskon, että osa minusta on maailmalla ja haluaisin käydä keräämässä kaikki palaseni. Tai sitten olen vain levoton sielu.