Mistä minut tunnistaa talvella hytisevän olemukseni lisäksi? Kiiltävästä toppatakista ja övereistä talvikengistä tietenkin. Tähän aikaan vuodesta juuri takki ja kengät määrittelevät asukokonaisuuden ilmeen ulkotiloissa ja en halua talvellakaan tinkiä tyylistäni.

Kävin varaston uumenista kaivelemassa talvitakkejani ja pääsin melkein samaan hurmoksen tunteeseen kuin vaatekaupassa, löydettyäni jotain totaalisen ihanaa. Minulle on näköjään vuosien saatossa aivan vahingossa kertynyt aika iso sopiva valikoima talvitakkeja. Lähdin varastosta innoissani syli täynnä paksuja talven pelastajia, mutta sisällä sain todeta, että eihän naulakkoni jaksa kannatella niitä kaikkia. Koitin väkisellä survoa hengari hengarilta takkeja esille. Siinä vaiheessa jouduin luovuttamaan, kun huomasin vaatetangon uhkaavasti painuvan keskeltä alaspäin. Lysähdin takkikasani kanssa harmissani lattialle. Hetken mietittyäni tajusin, että eihän hätä ole tämän näköinen! Valitsin sopivat vaihtoehdot alkutalven pakkasille ja kiikutin loput takaisin säilöön. Pakkasen kiristyessä saan täyttää naulakkoni uudestaan. Tämä järjestely mahdollistaa, että minulla on koko ajan esillä ajankohtainen valikoima takkeja. Hoksasin touhutessani, että järjestelyssä on muutakin hyvää: kanssa-asujani ei pääse huomauttamaan takkieni määrästä minulle. Huomatusvaara olisi mahdollinen varsinkin, jos sattuisin tänäkin talvena kaupassa törmäämään vielä yhteen pakkosaada-takkiin…

Kyllä nyt on mukava aloittaa uusi viikko!

takki Love Pink //  housut Sisters Point //  kengät UGG

Musta ja pinkki. Kaksi minun lempiväriä kautta aikojen. Pienenä äitini halusi pukea minut aina oman lempivärinsä mukaan, joka oli punainen. Muistan vain yhden punaisen vaatteen, josta itse tykkäsin ja se oli äidin neuloma Coca-Cola paita. Jossain vaiheessa rupesin kapinoimaan punaista vastaan ja ilmoitin lempivärikseni mustan. Yritin jopa saada huoneeni seinien väriksi mustan. Mustan ihannointi ei jäänyt pelkäksi kapinoinniksi vaan se on yhä yksi lempiväreistäni. Toinen lempivärini on aikalailla mustan vastakohta, pinkki. Vaaleanpunainen ja pinkki ovat herkullisia hattaravärejä, joihin se musta on helppo yhdistää.

Väreillä on oma merkityksensä ja ne luovat mielikuvia. Musta viestii vallasta ja voimasta. Toisaalta väri ikään kuin rakentaa turvamuurin kantajansa ympärille. Minulle musta kuvastaa ajattomuutta ja dramaattisuutta. Jos pukeudun täysin mustaan niin sitten tykkään leikitellä väreillä kynsissä ja huulissa. Punaiset kynnet ja huulet yhdistettynä mustaan asuun tihkuu naisellisuutta. Vastaavasti pinkki huokuu tyttömäisyyttä ja herkkyyttä. Se kuvastaa uskoa ihmisten kauneuteen ja hyvyyteen. 

Kirjoittaessani tätä tulin miettineeksi, että itseasiassa nämä kaksi lempiväriäni kertovat minusta enemmän kuin olin ajatellutkaan. Olen luonteeltani avoin, mutta toisaalta tietty oma tila on minulle tärkeä (musta). Olen kova mielipiteissäni, mutta olen myös herkkä, ikuinen haaveilija, joka uskoo ihmeisiin (pinkki). Olen kuulemma hyvin oman arvoni tunteva (musta), mutta myös erittäin sympaattinen (pinkki). Tässäkin asiassa siis vastakohdat täydentävät toisiaan.

paita Monki //  hame Guess //  pipo Eivy //  kengät H&M