Kannattaako itselleen asettaa tavoitteita? Onko järkevää kertoa niistä muille? Entä, jos ne eivät sitten toteudukkaan?

Minä en oikeastaan ole koskaan suuremmin huudellut tavoitteitani ääneen. En edes itselleni ole uskaltanut välttämättä asettaa sellaisia, koska jos ne eivät täytykkään, tunnenko oloni huonoksi/epäonnistuneeksi? Saatikaan, että olisin kertonut tavoitteeni jollekkin ja hän näkisi epäonnistumiseni. Olen siis ajatellut, että kun ei hirveästi odotakkaan, ei hirveästi petykkään. No, tuollainen ajatteluhan on ihan p******tä! Tietenkin itselleen saa asettaa tavoitteita ja niitä pitääkin asettaa. Silloin hahmottaa mitä oikeasti haluaa ja työskentelee tietoisesti sekä tiedostomattomasti niiden eteen.

Viime syksynä pähkäilin kovastikkin omia tavoitteitani, koska tiedostin, että en ole täysin tyytyväinen silloiseen elämääni. Mietin eri vaihtoehtoja, vaihdoin hetkeksi maisemaakin, jotta saisin ajatuksiini selkeyttä. Kolme viikkoa pois kotoa tekivät tehtävänsä ja päätin, että nyt olisi aika hakeutua siihen koulutukseen, josta olin haaveillut seitsemän vuoden ajan. Lähdin viemään asiaa eteenpäin ja pallottelin kahden koulun välillä. Minulla oli siis valmis tavoite, olin jo tehnyt asioita tavoitteeni eteen ja tapojeni vastaisesti jopa kertonut ihmisille mitä aion. No, sitten tulikin muutama muuttuja (aikataulu ongelmat, yksi ihailemistani kouluttajista menehtyi ym.) niinpä tavoiteeni jäi saavuttamatta. Ajattelin ettei sen aika siis vieläkään ollut, mutta päässäni kummitteli myös ajatus, että no niin, ei olisi pitänyt kertoa kenellekkään koko asiasta.

Talvi tuli ja meni. Tiesin, että minun on saatava muutoksia tiettyihin osa-alueisiin elämässäni, mutta olin taas jumissa mistä aloittaisin. Yksi päivä lueskelin eri blogeja täällä Lilyssa ja törmäsin mielenkiintoiseen postaukseen oman jutun löytämisestä. Postaajana oli ihana Adama Sofia ja kyseisen videon löydät täältä. Innostuin videosta siinä määrin, että otin Adama Sofiaan yhteyttä. Viestiteltyämme hetken, hän kysyi haluaisinko osallistua hänen suunnittelemaansa valmennukseen, jossa etsitään juuri se oma juttu, tehdään suunnitelma ja lähdetään toteuttamaan sitä. No ei tarvinnut kahdesti kysyä, tottakai lähdin mukaan!

Kartoitimme valmennuksen alussa tilanteeni sekä tavoitteeni ja aloimme hommiin. Sain erinäisiä tehtäviä, jotka auttoivat minua hahmottamaan ajatukseni. Valmennuksen edetessä totesimme, että minullahan on ihan selkeät tavoitteet, tarvitsen vain konkreettisia työkaluja päästäkseni kohti tavoitteitani. Kahdeksan viikon valmennuksen aikana tuli taas pari muuttujaa ja kuvioihin astui yksi konkreettinen tavoite lisää 😀 Tein asian eteen paljon hommia (niin kuin aina, kun haluan oikeasti jotain) ja onnellisesti voin kertoa, että saavutin tavoitteeni!

Olen oppinut, että tavoitteiden asettaminen onkin positiivinen asia, joka saa herkemmin miettimään sitä, mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Olen rohkaistunut tavoitteiden kanssa ja nykyään uskallan asettaa tavoitteita itselleni ja myös kertoa niistä esim. läheisilleni. Tavoitteet voivat olla pieniä tai suuria, mutta tärkeintä mielestäni niiden asettamisessa on muistaa nämä asiat: Kuuntele sydäntäsi. Mielipiteitä kuulee aina, mutta ne pitää jättää omaan arvoonsa ja tehdä niin kuin oma sydän sanoo. Uskalla uskoa. Mahdottomaltakin tuntuva tavoite ei välttämättä ole mahdoton. Madonnakin oli joskus köyhä tanssija, tavoitteenaan tähteys. Ole rohkea. Uuden edessä saa jännitää, mutta älä anna sen olla esteenä. Ole sinnikäs. Jos ensimmäinen polku ei vie tavoitteeseen, ota toinen reitti. Kulje niin monta tietä, että pääset perille. Usko itseesi. Uskomalla itseensä vain taivas on rajana.

Olisi kiva kuulla teidän mietteitä tavoitteista!

paita H&M //  farkut Guess //  kengät Puma