”Nothing haunts us like the things we didn`t buy”

Tiedättehän tunteen, kun jokin ihanuus on syystä tai toisesta jäänyt ostamatta ja se harmittaa vielä pitkään? Kauppoja kierrellessä minä ainakin ihastun lukemattomat kerrat, mutta jos vuosienkin päästä mietin jotain ostamatta jättämää kaunokaista, tiedän ettei kyseessä ollut ohimenevä ihastus vaan suorastaan rakkaus. Onnekkaimmat voivat palata kohtaamispaikkaan takaisin ja hakea uuden rakkaansa kotiin. Entä jos ei ole mahdollista enää palata ja peli on pelattu? Olen muutaman kerran joutunut tämän kokemaan, sillä pöljä olen ulkomailla jättänyt pari rakkautta kauppaan ja katunut sitä pitkään ja karvaasti.

Kylläpä kuulostaa dramaattiselta, mutta vuosienkin jälkeen mietin haikeudella yhtä Juicy Couturen takkia ja Victoria`s Secretin paljettireppua, joille en antanut uutta kotia!

Roomassa joulukuussa tuli taas tiukka tilanne Guessin liikkeellä eteen. Rakastuin yhteen takkiin ensisilmäyksellä, mutta se oli sen verran arvokas, että en kerta kaikkiaan saanut sitä mahdutettua budjettiini. Sydämeni särkyi, kun jouduin jättämään takin odottamaan toista noutajaa. Mutta tällä kertaa tarina sai odottamattoman käänteen! Vuoden alussa Helsingissä ollessamme houkuttelin mieheni kaupungille, ”ihan siis vaan nauttimaan kaupunkimiljööstä”. Guessin liikkeessä piti tietenkin vierailla vain ihastelemassa kauniita vaatteita, mutta arvatkaa keneen törmäsin? Siihen Roomaan jääneeseen rakkauteeni ja hintalapussa vieläpä suorastaan välkkyi punainen ALE-tarra!

Voi sitä onnen ja ilon määrää, kun viimein sain kiikuttaa takki rakkauteni kassalle! Siskoni luokse päästyämme esittelin ylpeänä takkiani ja suu vaahdossa, takkia puristaen vasten rintaani selitin, kuinka onnellinen olenkaan jälleennäkemisestä. Sain oletkoihanhullu-kommentteja osakseni, mutta uskon, että joku varmasti ymmärtää minua. Ymmärtäähän?

takki Guess //  housut BikBok //  kengät Versus Versace