Voihan kiire

Kiirekiirekiirekiire, aina on muka kiire. Herääpä kuinka ajoissa tahansa, aamulla tulee kiire. Pääsetpä kotiin mihin aikaan tahansa, illalla on kiire. Vapaapäivinä haluaa tehdä mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja taas tulee se hitsin kiire.

Kiireeseen kyllästyneenä, tänä kesänä olen ruennut opettelemaan saman tekemisien, kuin laukkujenkin kanssa, että ei se määrä vaan se laatu. Olen ymmärtänyt, että joko voin ennen töitä, töitten jälkeen tai vapaapäivänä kiirehtiä paikasta toiseen suorittamaan asioita tai voin tehdä yhden asian kunnolla ja nautiskellen.

Yksi lempipuuhistani on käydä rauhallisilla ”fiilistely kävelyillä”. Kesä on mahdollistanut minulle ja koiralleni, kahdelle vilukissalle, pitkät kävelylenkit vaikka myöhään illasta. Rakastan kesäiltoja ja tätä vehreää luontoa, joka rauhoittaa aina mielen hektisimmänkin päivän päätteeksi. Musiikit korvissa ja koiran naru kädessä voin kävellä vaikka kuinka kauan ja pääni tyhjenee aivan huomaamatta. Saatan pysähtyä ihastelemaan maisemia ja siinä jos missä unohtuu se kiire. 

Kävelyjen lisäksi kesä on mahdollistanut sen, että voin aamulla mennä ulos juomaan kahvin ja lukemaan kirjaa. Osaan jopa nykyään keskittyä oikeasti siihen kirjaan, enkä koko ajan kuikuile mitä ympäristössä tapahtuu. Ei minun välttämättä tarvitse lukea kuin vartti ja kirjan maailmaan sukeltaminen täksi pieneksi hetkeksi pysäyttää mainiosti sen kiireen.

Melkein uskaltaisin väittää oppineeni elämään hetkessä ja nauttimaan päivän pienistä, mutta kuitenkin niin suurista antimista!

 

Kiva olisi kuulla kuinka muut taltuttavat sen ainaisen kiireen.

 

 

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18866427/?claim=wn378mage7r”>Follow my blog with Bloglovin</a>