Gluteenit bye bye

Voi pojat eka blogipostaus! Vihdoin sain itseni kokoon ja tehtyä sen. Vaikkakaan ei oikein visuaalisesti ole blogi pystyssä mutta haluan kuitenkin esitellä teille miten sain tietää että minulla on nyt keliakia. 

Muuttopäivä: hengattiin pianonmuuttajan kanssa rappukäytävässä ja odoteltaessamme hissiä sattui postinkantajakin paikalle. Siinä tuli pieni ironian hymy huulille kun tajusin muuttopäivänä tapaavani ensimmäistä kertaa postinjakajamme, joka  ystävällisesti antoi kirjekuoren käteen. Saatuani pienen hetken vain kirjekuoren kanssa sain vastauksen joskus kauan aijemmin tehtyihin tuloksiin. Ja kyllä arvot oli korkeella. Vaikka paperin teksti oli huutomerkitön tuntui kuin se huutaisi korvat tinnitukselle kun musta teksti käski aloittaa gluteenittoman ruokavalion välittömästi. 

Shokki oli aikamoinen mutta nyt piti muuttaa kamoja eikä itkeä kaikkia pullia ja bissejä joita tulisin kaipaamaan. Soitin äidille välittömästi joka sanoi ajavansa heti paikalle. Ja kun piano sai paikan uudessa kodissa ja istahdin autoon pääsi itselläni myös itku asian takia. Viimeinen ateriani ennen gluteenittoman ajanlaskuni alkua oli tietenkin mikäs muukaan kuin leipomosta ostettuja erilaisia suolaisia ja makeita herkkuja, kuten esim pistaasipullaa, kinkkuananaspizzaa, suklaakakkua! Kunnon gluteenilounasbileet! Ihan vähän toivoin että kusti olisi polkenut nopeammin ja olisi ehtinyt meille ennen lounasta, mutta ainakin muistan että ne maistu ihan sairaan hyviltä!

Siksi haluun opetella tekemään gluteenitonta ruokaa joka maistuu ihan sikahyvältä! Ou jee!