Mistä on hyvä päivä tehty?
Ja ei, tällä kertaa en listaa mitä kaikkea ihanaa olen vapaapäivänäni tehnyt.
Sunnuntai oli hyvä päivä. Maanantai taas oli surkea. Tänään, tiistaina, on taas hyvä päivä. Minulle hyvä päivä tarkoittaa yleistä hyvää fiilistä, ei mitään tiettyä tapahtumaa tai muutakaan erityistä. Sitä, että jaksan mennä ja tulla ja tehdä ja olla ja tiedän mitä haluan milläkin hetkellä tehdä.
Mistä sitten syntyy hyvä päivä ja mistä sitä vastoin surkea? Tätä pohdin tänään polkiessani salille hyvällä mielellä.
Yksi hyvä vastaus asiaan on uni. Laskeskelin, että viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, heräsin oman kehoni haluamalla hetkellä ja herätyskelloa ei tarvittu. Sama tänä aamuna. Kiskoin siis unta sielun täyteen. Eilen taas jouduin heräämään herätyskelloon aivan liian aikaisin ja aivan liian vähällä unimäärällä. Kehoni siis on onnellisimmillaan nukuttuaan ja levättyään hyvin. No, ei kovin yllättävää.
Toinen asia joka selkeästi vaikuttaa, on oma päätäntävaltani. Vapaapäivänä saan valita mitä teen, kenen kanssa ja mihin vuorokauden aikaan. Surkeana päivänä-olen sitten töissä tai en- joudun menemään muiden tahdon mukaisesti ja saan vaikuttaa omiin tekemisiini hyvin vähän jos ollenkaan. Omat prioriteetit katoavat ja joku änkee niiden tilalle jotain muuta, omasta mielestäni vähemmän tärkeää. Enkä siis tarkoita, että tämä pätisi aina töissä, muutenhan olisin vaihtanut alaa jo kauan sitten. Eilen nyt sattui vain olemaan huono päivä töissäkin.
Kolmas asia on itsensä kuuntelu. Tiedän nimittäin tällä hetkellä olevani sellaisessa tilanteessa itseni kanssa, että tarvitsisin paljon omaa rauhaa, itseni kanssa olemista ja oman pääni mukaan menemistä. Mahdollisimman vähän sosiaalisuutta (mutta paljon hyviä ystäviä ja rauhallisia illanviettoa, kiitos!), paljon liikuntaa ja paljon hyvää tekevää ruokaa. Kirjojen lukemista tuntikausia putkeen. Suomeksi sanottuna lomaa. Se ei tietenkään ole mahdollista ennen joulua, joten pitää siis opetella tekemään jokapäivästä lomapäivä. Töiden jälkeen. Mutta se, että tiedostan tämän ja toteutan itseni kuuntelua sitten silloin kun siihen on mahdollisuus, auttaa paljon. Ja nyt en puhu siitä naistenlehtien itsensä kuuntelusta, aka. joogaa ja meditaatiota all day long, hyppää pois oravanpyörästä tms. Vaan sitä oikeaa omaa ääntä, joka voi joskus sanoa myös, että mene hyvä ihminen ja vedä järjettömät perseet.
Miten sitten saisin tehtyä elämästä sellaista, että hyviä päiviä olisi enemmän kuin huonoja? Sairaslomapäiviäkin on rajallisesti ja työtä on tehtävä, ja kun se on kivaakin. No, ehkä nämä voisivat auttaa:
1. Mene aikaisin nukkumaan. Ihan sama, vaikka vielä tekisi mieli lukea sitä ja sitä kirjaa tai siellä ja siellä sanottiin, että kymmeneltä on ihanteellinen nukkumaanmenoaika. Mene kahdeksalta unille, jos siltä tuntuu.
2. Yritä saada äänesi kuuluviin niissä oikeasti tärkeissä asioissa. Ja jos et saa asioita muutettua, muokkaa omaa elämääsi siihen malliin, että omat tärkeät asiasi toteutuvat. Kuten minulla on ongelma nimeltä vittumaiset työajat, jonne on vaikea saada mahdutettua liikkumista. Herään aikaisemmin ja menen sinne salille ennen töitä. Vaatii vaivaa, mutta ainakaan en voi valittaa siitä, etten saa tehdä mitä haluan.
3. Vedä ne järjettömät perseet jos siltä tuntuu (kirjoittaja ei kannusta alkoholismiin ja muistetaan ne rajat kuitenkin, eiköstä juu). Tai meditoi all night long jos siltä tuntuu. Sinä olet sinä ja paras fiilis on silloin, kun toteutat sitä, mitä kullakin hetkellä tarvitset.