Itsensä voittamisesta

Itsensä kanssa kilpailu voi olla yksi maailman palkitsevimmista asioista. Oli kyse mistä vain, jonka tuntee itsellensä haastavaksi tai ylivoimaiseksi, sen yli pääseminen on niin järjettömän hieno tunne, että välillä voisi itkeä tirauttaa sen ansiosta.

Heitetään esimerkkejä.

Olen tälläkin palstalla kirjoittanut siitä, että haluaisin päästä irti polttamisesta, mutta lopettaminen ei vaan tunnu luonnistuvan. Tiedättekö mitä? Olen polttanut n. kolmen viikon aikana suunnilleen viisi tupakkaa. Voin kertoa, että fiilis on huima. Parasta koko hommassa on se, että ei ole tarvinnut käyttää tahdonvoimaa ollenkaan, olen pystynyt olemaan ajattelematta asiaa juuri lainkaan, jonka takia röökiä ei edes tee mieli. Nyt kun katson taaksepäin ja mietin ensimmäisiä yrityksiäni lopettaa, olen tajunnut, että kyse oli siitä, että tein asian vaikeaksi itselleni. Mietin polttamista koko ajan, jolloin polttamatta oleminen otti turhan koville. Nyt ei!

Toinen asia, missä kilpailen itseni kanssa lähestulkoon joka päivä, on liikunta. Olen huomannut, että suoritukseni paranee, mitä enemmän ei huvita. Eilen, kävellessäni salille, pyöri päässä vain ajatus ”ei kiinnosta, ihan tylsää, en jaksa, en halua”. Sitten poljinkin ennätyspitkän matkan kuntopyörällä. Voin kertoa, että oli aikas voittajafiilis. Lisäksi ylipäätään aina kun sen eihuvita-tunteen voittaa, tekisi mieli hyppiä riemusta. Tai no, maata sohvalla ja hymyillä raukeasti.

Sama homma pätee ihmissuhteissa. Tiedätte varmaan kaikki sen epätoivoisen tunteen, kun ero koittaa? Mä en ikinä pääse tästä yli, en vaan voi löytää parempaa, haluan takasin siihen vaikka tiedän, että se olisi huono asia. Sitten, kun päähän yhtäkkiä tulee se päinvastainen ajatus, maailma tuntuu niin paljon paremmalta paikalta, että tekisi mieli järjestää järkyttävät bileet. Kyllä tää tästä, löydän vielä jonkun. Ei mulla ees oo sitä mitenkään hirveen kova ikävä. Itselleni tuli tämä fiilis kesäisestä ihastuksestani, joka piti minua koukussaan liian pitkään. Eräänä päivänä juoksumatolla rehkiessäni tajusin, että hei, mä olen päässyt yli siitä! Meinasin alkaa tuulettamaan ja nauramaan. Ja jaksoin juostakin paremmin.

Mitä te olette voittaneet?