Elämä on kysymyksiä täynnä

Millainen olet arjessa?

Minä olen tavallisessa, suomalaisessa arjessani stressaava, mutta silti en jaksa välittää. Masentunut, mutta välillä liiankin hyper. Syömishäiriöinen, mutta ruokaa rakastava. Vittumainen, mutta silti sydämeltäni liiankin ystävällinen ja mukava. Yksinäinen, vaikka olisin ystävien ympäröimä. Tylsistynyt, mutta en jaksa kaivata tekemistä. Hermorauniohko.

Sitten, kun pääsen lomalle, muutun. Ja siis ulkomailla, en Suomessa. Tulee esille lomaminä.

Lomaminä on reipas, mutta ei liian yliaktiivinen. Nauttiva ja seesteinen. Kiinnostunut kaikesta ympäröivästä. Ei stressipesäke. Ei hermoraunio. Nautin ruoasta ja juomasta täysin siemauksin. Tarkkailen ympäristöäni ja olen onnellinen pikkuasioista. Voin tuijottaa merta kymmenen minuuttia täysin lumoutuneena (joo, kymmenen minuuttia ei ole paljon, mutta minulle kymmenen minuuttia paikallaan olemista on hurjaa).

Onko kyse siitä, että olen lomalla? Uusi paikka, uudet kasvot, uudet käytännöt? Imaiseeko kulttuuri minut hetkeksi vietäväkseen? Viekö uusiin asioihin tutustuminen ja keskittyminen ajatukseni pois vanhasta?

Jos muuttaisin jonnekkin, kuten tänne, mihin tahansa välimeren maahan noin esimerkiksi, muuttuisinko ikuisesti lomaminäkseni? Tulisiko minusta ainaseesteinen ihminen, joka ei stressaisi vaan oppisi nauttimaan elämästä pienine vastoinkäymisineen? Vai muuttuisinko pian takaisin siksi vanhaksi arkiminäkseni, stressaajaksi ja masentuneeksi, uudessa ympäristössä vain?

Nyt, kun katson elämänmenoa täällä, hämmennyn. En ole nähnyt ainoatakaan onnetonta ihmistä. Täällä on siesta, virallinen lupa ottaa päiväunet keskellä päivää. Asiakkaisiin todella tutustutaan, ei vain tervehditä ja ohiteta. Mitään ei esitetä ja tunteet näytetään. Muuttaisiko se minut samanlaiseksi? Vai kokisinko pian tarvetta takaisin kotosuomeen, yrmyjen ihmisten ja kylmän viiman vietäväksi?

On se ihmeellistä.