Suututtaako?
Lueskelin ystävän tekemää Facebook-kyselyä, jossa yhtenä kysymyksenä oli ”Mikä saa sinut suuttumaan?”. Jäin miettimään kysymystä itseni kohdalla. Mikä saa minut suuttumaan? Kautta aikain vastaus on ollut sama, turhia miettimättä olen heittänyt samat lauseet joka kerta, kun sitä on minusta kysytty.
”Rasismi, homofobia, yleinen suvaitsemattomuus”. Tänään kun aloin asiaa pohtia, tajusin, että a)moni muukin asia saa minut suuttumaan b)ristiriitaista, hyvin ristiriitaista.
Aloitetaan siitä beestä. Ristiriitaista, meinasin siis nuo suututtavat asiat. En nyt sano, että olisin ensimmäinen, joka tän keksii. Koska en varmana ole. Mutta no, omaan päähän valaisu tuli vasta tänään kunnolla. Miten voi olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta? Miten voin suuttua suvaitsemattomuutta, jos en itse suvaitse rasismia tai homofobiaa? Tajusin, että en voi suuttua ihmisten mielipiteistä, silloin olen vain sitä, mistä suutun. Suvaitsematon. Toki jos asia menee ihmisoikeusten rikkomisen puolelle, eli mielipide tuodaan ilmi kiusaamisena tai väkivaltana tms, silloin suuttua saa. Silloin suvaitsevaisuudellakin pitää olla rajat. Mutta tosiaan, opin siis sen, että minun pitää jotenkin olla suuttumatta rasismista, homofobiasta tai yleisestä vanhanaikaisuudesta. Minun pitää hyväksyä, että se on toisten mielipide ja ajatusmaailma asioista, ja minä en voi sille mitään, muuta kuin kertoa oman kantani asiaan. Jos se muuttaa jonkun mielipidettä omasta mielestäni parempaan suuntaan, hienoa. Jos ei, niin ei voi mitään. Hmm. Tärkeä juttu, kieltämättä.
Sitten aahan. Moni muukin asia saa minut suuttumaan. Ja siis no, sehän on itsestään selvää toki, mutta enemmänkin jäin miettimään niitä suututtavia asioita. Koska moni niistä on aivan turhia. Esimerkiksi asioiden meneminen suunnitelmien vastaisesti. Siis minun suunnitelmieni. Suutun ihan liikaa joka kerta, kun joku päässäni kaavailemani asia menee jotenkin muuten. Ja siis silloinkin, kun suunnitelma on ollut tasan päässäni, enkä ole ketään muuta informoinut siitä. Eli idioottimaista suuttua tästä. Toinen on se, että suutun itselleni, jos esimerkiksi karkkilakossa retkahdan syömään karkkia, vaikka olen tajunnut jo karkkia syödessäni, että einäin. Mitä järkeä siitä suuttumisesta on? Miksen voisi vaan antaa itseni syödä karkkia, jos sitä tekee mieli? Ei se kaada maailmaa.
Eli mitä tänään opin? Suvaitse myös suvaitsemattomuutta ja ole iisimpi itsellesi. Mitä te olette oppineet?