Baby it’s warm outside!

Myöhästyneet jouluntoivotukset Suomi! Pyhät menivät kuten aina, valtavassa työtohinassa aattoiltapäivään saakka, ja sen jälkeen syöden ja nukkuen. Aurinko paistoi ja oli kaikinpuolin mukavaa. Keitin glögiä paikallisille ja hyvin upposi… Ainakin suurimmalle osalle. 

Keskikesänaattoilta parvekkeelta kuvattuna.

Glöginkeittoa.

Kotikuvia katsellessa ei voi välttyä kevyeltä koti-ikävältä kun lunta on näköjään satanut taas ihan huolella tuolla Suomenmaalla. Meidän 11-vuotias saluki (siis sellainen todella hintelä vinttikoira) on kuulemma yhdettätoista kertaa jälleen kerran syvästi järkyttynyt kuinka kylmä ulkona on ja välttelee ulko-ovea kuin ruttoa. Kyllä se pitäis vanhoilla päivillään tuoda tänne auringon alle asustamaan vaan ei sydän anna periksi laittaa koiraa 24 tunnin häkissä makaamisen jälkeen 10 päivän karanteeniin ja uuteen ympäristöön.. Hmph. Sitäpaitsi joulupäivänä bongaamani järkyttävän kokoisen hämähäkin jälkeen tuntuu että meidän kärpäsiäkin metsästävien vinttikoirien elo täällä olisi jokseenkin tapaturma-altista.

 

No mutta, tämä blogin pito on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle kevään aikana, syitä lienee useampia kuin muutama, mutta on täällä jotain hyvääkin tapahtunut kiireisen elämän lisäksi! Viisumini myönnettiin kuukausi takaperin (HURRAA!) jonka avulla seuraavat vuodet on siis varmistettu Australian maan kamaralla. Olen pakannut kotiani viimeiset viikot, ja ennen tammikuun ensimmäistä pitäisi hakea vikat rojut pois jotta uudet asukkaat saavat muuttaa sisään, sillä olen tässä tohinassa myöskin muuttamassa partnerini kanssa yhteen! Tämä menee joko a) hyvin tai b) huonosti, toivomme ensimmäistä. Vietimme lomaa Tasmaniassa marraskuussa, ja joulua hänen perheensä parissa ja kyllähän tämä oikealta ratkaisulta tuntuu, ainakin nyt. Katshellaan. Yhteisiä hetkiämme kotona kuvaa omat yritykseni kääntää suomalaisia sananlaskuja, kuten kuolema-aiheiset heitti lusikan nurkkaan (threw the spoon in the corner) sekä suosikkini potkaista tyhjää (kicked the air/emptiness). No ainakaan kellään ei ole tylsää. Kokeilkaas kääntää yli hilseen tai Siperia opettaa, siitä se ilo vasta irtoaakin. Tai että kyllä se routa porsaan kotiin ajaa. Ööö..

Joulumänty ämpärissä.

Rakensin kolmannen ylösalaisin rakennetun piparkakkutaloni tänä vuonna, ja jälleen kerran se läsähti kasaan yhden yön jälkeen. On se hankalaa kun on liian kuuma ja se paistettu taikina muuttuu jälleen raa’aksi. Hmph. Ensi vuonna pitänee laittaa liisteriä taikinaan. Hankittiin myös joulukuusi, tai siis oikeasti se taitaa olla joulumänty, ja sinnekin muutti jo hämähäkki asumaan. Ainoat koristeet puussa ovat siis valot ja seitit. Loppupäätelmänä siis lienee seuraava; ei täällä voi viettää suomalaista joulua. Hupaisana sivuhuomautuksena jouluvaloja etsiessä huomasin, että on huomattavan vaikeaa löytää täältä jouluvaloja joissa on töpseli! Paikallisvalmisteet kun toimivat aurinkoenergialla. Kuinkahan Suomessa kävisi aurinkoenergialampuille kaamoksen kourissa. Pimeässä juhlittaisiin varmaan.

Jokatapauksessa tämän viestin ideana oli kertoa teille että hengissä ollaan ja kaikki on hyvin. Nyt lähden fillarinostoon ja huomenna alennusmyyntihaiksi, Marimekko, Gorman ja COS, watch out!

Glöginkaadossa.