Heippa vaan kaikille!

(Otsikosta saatte kiittää Riitta Väisästä ja Kymppitonnia)

Olen tässä nyt nelisen viikkoa viettänyt kotosalla, ja ai että kun on mukavaa. Vähän hirvittää tulevan viikon hyvästit kaikille, mutta toisaalta kyllähän se elämä jatkuu Melbournessakin. 

Ei tästä mitään kamalan syvällistä saada aikaan tästä postauksesta, mutta ajattelin kirjoittaa hauskoja havaintoja kotimaasta kun sellaisen julkaisun taisin nähdä Onnenpäivä-blogissa.

• Omista havainnoistani tuli heti mieleen kahvinjuonti (ja minä sentäs olen töissä kahvipaahtimolla ulkomailla..), laskeuduttani 27 tunnin lentomatkoiltani kotisatamaan Helsinki-Vantaalle, aamukuudelta ennen aamuyhdeksää oli jo juotu kolme mukillista sitä mustaa kultaa. Ja mummu keittää iltakahvit kahdeksan ja yhdeksän välillä illalla.. Ei silloin voi juoda enää kahvia, ainakaan jos suunnitelee nukkuvansa!
• Suomalainen hiljaisuus ei niinkään rasita, mutta anteeksipyytämättömyys kaupoissa ja julkisissa tiloissa ärsyttää. Siis kun törmätään suoraan päin eikä sanota mitään. Argh. Itseltäni tulee aivan automaationa anteeksipyyntö suusta.
• Valtava valonmäärä aiheutti suuria ongelmia nukkumisen kanssa, mikä on ihan uusi ilmiö meikäläiselle. Kotikaupungissani Melbournessa kun oli talvi kun lähdin, ja yhtäkkiä saavuin heinäkuiseen keskisuomalaiseen loputtomaan auringonvaloon. Unettomuutta oli ilmoilla, jetlagista ja auringonvalosta johtuen.
• Säästä on sanottava sen verran että tuli pakattua aika vääränlaiset vaatteet mukaan. Ajattelin säiden olevan +20 asteen tienoilla vaan mitäs mitäs.. Ensimmäiset kolme ja puoli viikkoa kuljettiin helletamineissa, ja taidettiin viettää kuumin Flow-festari ikuisuuksiin siinä ohella. Ulkomaan ihmeet jotka asustivat kanssani vanhassa kodissani Helsingissä festareiden ajan olivat täysin pöllämystyneitä trooppisesta Suomesta. Kyllä täälläkin osataan..!
• Helteisiin olennaisesti liittynyt vedessä vietetyn ajan määrä! Järvessä olen aina viihtynyt, mutta tämä merivedessä pulikointi on jotenkin jäänyt vähemmälle Helsingissä, levä- ja likaisen veden pelon takia. Vaan juurikin Flow’n jälkeisten hieman nihkeiden aamujen pelastus oli Eiranrannasta mereen loikkaaminen. Ja krap..väsymys oli tiessään!
• Erittäin alhaiset nopeusrajoitukset, erityisesti taajama-alueilla. Ja yleiset ongelmat ensimmäisien päivien aikana autonratissa, oikeanpuoleisessa liikenteessä. Tais siskoa hirvittää kun lähdin ajamaan ja ajauduin vasemmalle puolelle tietä vaikka kuinka käskettiin oikealle. Ja vaihteiden vaihto vasemmalla kädellä ei vaan onnistu täällä. Ja on edelleen olemassa autoja joissa ei ole ilmastointia. Huh hellettä.
• Täällä on aivan järkyttävät määrät ampiaisia. Näin ampiaisallergikkona on saanut olla tosissaan varovainen ettei tule pistoja. Tätä kirjotellessa olen tainnut murhata kolme. Sori, niitä on niin paljon että olen siirtynyt täysin sanomalehti-linjalle siitä perinteisestä mukista ja kirjekuoresta.

 Muutoin kesäloma on sujunut mummolan, äiskän, iskän ja kaupungin välimaastossa, koirat kainalossa. On se ihanaa olla kotona. Vaan kuten todettua, on myös ihanaa palata oikeaan arkeen, ja ennen kaikkea . Lisää kuvia ja tekstiä myöhemmin, nyt lisää korvapuustia naamariin. Ja sitä kahvia!