Is there life after Beyoncé?

Heräsin tänään älyttömän myöhään, kun kämppikseni koputti oveen muki kädessään ja tarjosi aamukahvit suoraan sänkyyn. En muuten keksi heti parempaa tapaa aloittaa päivänsä kuin napata käteen kupponen tanskalaiselta The Coffee Collectivelta saatua kahvia, ja miettiä mitä ihmettä edellisenä iltana tapahtuikaan.. 

Team Bey.

Ihana, ihana Queen Bey.. Melko sanattomaksi jätti eilisilta Mrs Carterin seurassa. Kahden tunnin konsertti aiheutti isoimman 15-35 vuotiaiden naisten tanssi-ja-laula-niin-kovaa-kun-lähtee henkiset bileet mitä olen koskaan nähnyt. Yleisöä oli laajasti laidasta laitaan, stereotyyppistä Beyoncén kuuntelijaa on vaikea nimetä. Rod Laver oli tuttu halli vuoden takaiselta Radioheadin keikalta, ja pienuutensa ansioista keikka tuntui jossain määrin jopa intiimiltä, jos areenasta voi niin sanoa. Sanoin ennen keikkaa että jos saan edes yhden biisin Destiny’s Childiä, ja Crazy in Loven, Halon ja Love on topin, on homma osaltani suht hyvässä kuosissa. Ja saatiinhan ne kaikki. Ja niin paljon ekstraa! Älytön lavakarisma ja viihdyttäjä, sekä ennen kaikkea laulaja ja tulkitsija. Tässä vaiheessa pitää vielä erikseen mainita ettei Rihannat ja Gagat uppoa mulle millään tasolla, ja yleinen Billboard listojen pop/r&b aiheuttaa lähinnä harmaita hiuksia tässä osoitteessa. Mutta Beyoncé ja Justin Timberlake on ne kaksi tapausta joita tulee kuuneltua yhä edelleen. Tästä suonenkin teille Suomessa asuville katkeran tilityksen vähän myöhemmin nimeltään ”Kun en nähnyt Justin Timberlakea Helsingissä”..

Tänä aamua vähän liikuttuneena siis join kahvia sängyssäni ja vilkuilin kuvia ja videoita puhelimestani. Snif. Onko Beyoncén jälkeen vielä elämää? Isoja keikkoja ei nyt juuri ole tiedossa, festarit ei niin innosta, mutta ehkä vuoden vaihteessa päästään katsastamaan pikkusisko Solange.. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, 

Beyoncé fan girl 4ever