Itsenäisyyspäivän vastaanotolla tällaiset näkymät tänä vuonna.

Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä kaikkea skandinaavista mitä keksiä saattaa. Pohjustuksena kerrottakoot että saavuin tosiaan tänne Melbourneen itsekseni yli vuosi sitten ja yhden yhtä suomalaista ystävää täältä ei ole mukaan (vielä) tarttunut. Ehkäpä siksi, etten ole tavannut yhtäkään tänne jumahtanutta härmäläistä. Asiaan oli kuitenkin tultava muutos, ja kuin taikaiskusta tässä muutama viikko takaperin tapasin muutaman suomalaisen missäs muuallakaan kuin töissäni. Toin kahvit pöytään asiakkaille joiden kuulin puhuvan suomea ja täysin diskreetisti saatoin nostaa voluumin 50% lujemmalle tokaisten lauseen ”OOTTEKSTE SUOMESTA?!” ääneen sen enempää ajattelematta ja pöytäseurueen järkyttämällä.. Oli ehkä aika tavata kanssakulkijoitani.. 

Ja itsenäisyyspäivän juoma- ja ruokapuoli oli melko isänmaallista sorttia.

Mutta törmäsimme tässä männäviikolla uudestaan ja sain samalla kutsun itsenäisyyspäivän illalliselle. Siellä sitä sitten kokoonnuttiin loppujen lopuksi vajaan kymmenen hengen suomiporukalla, ja täytyy kyllä sanoa että olipa ihanaa. Mun pelastuksekseni alunperin tänne saavuttuani tapasin ruotsalaisen tytön, jonka kanssa meillä synkkasi heti, ja tätä nykyä asutaan kämppiksinä ja hengaillaan lähes joka päivä. Muita pohjoismaalaisia on myös tullut tavattua mutta suomalaiset ne vaan piileskelee jossain kiven alla. No kuitenkin, perjantaina heitettiin ilmoille kippis ja käytiin läpi samalla viimeisimpiä sähkeitä Hesarin nettiuutisista. On aina yhtä mukavaa kuulla miten muut kotiutuvat tähän kaupunkiin (tuntuu että pääosin kaikille se on ollut helppoa ja mukavaa) ja mitä haasteita matkan varrelle on sattunut jne. Ja pelkästään pälättää suomea, on se vaan ihanaa! Nykyisellään asioin kuitenkin päivittäin joko pelkästään englanniksi, tai sitten ruotsiksi ja englanniksi, ja kyseisten kielien käyttö ei vaadi suurta ajatustyötä. Mutta oma äidinkieli; ei ole parempaa. 

Skandinaavien joulumyyjäiset. Kyllä meitä pohjoismaalaisia täällä taitaa muutama olla..

Sunnuntaina käväistiin vielä syömässä pullaa ja salmiakkia Scandinavian Christmas Bazaarilla, ja ostamassa läjän arpalipukkeita joiden päävoittona oli lennot kotikulmille ja takaisin.. Ei ole puhelin pirissyt eli taisi jäädä kotimatka taas jälleen kerran välistä. Piruvie. Salmiakki maistui mainiolta sen sijaan. Täällä ollessa olen päässyt täysin eroon karkinmussuttamisesta (koska ei ole Makuunia tai irtokarkkihyllyjä samalla mantereella), ja jo 100g jälkeen iski aivan jäätävä sokerikrapula. Vanhuus ei taida tulla yksin.