Hups!

Jos nyt olisi joku erittäin pätevä syy siihen, etten ole kirjoittanut yhtikäs mitään varmaan kuukauteen, heittäisin sen ilmoille just nyt. Mutta, pitäydyn vanhassa kunnon kevätkiireessä, uusissa työkuvioissa ja muissa turhanpäiväisissä tekosyissä. Ehkei Beyoncén jälkeen ole tosiaan elämää..

Noh, mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut:

– KAMALA heinänuha/kevätallergia. Tähän heräsin viime vuonna pari päivää Melbourneen saapumisen jälkeen. Yleisesti kotona koivuallergiasta en kärsi, heinänuha sen sijaan muistuttelee olemassaolostaan joka kesä. Täällä sen sijaan omituiset viherkasvit aiheuttavat aivan gamalan allergian loka-marraskuussa. Kevätkin on niin myöhässä että tätä tuntuu vaan kestävän ja kestävän.. Samaan syssyyn kevyt lenssu ja tadaa, ei kiinnosta mikään (ei edes tietokoneen ruudun tuijottelu)

– KAMALA SÄÄ. Marraskuu on henkilökohtainen inhokkikuukausi kotona, ja jostain syystä tänä vuonna on saatu ensimmäisten 20 marraskuisen päivän aikana noin 18 päivää vaakasuoraa vesisadetta ja kymmenen asteen lämpötilaa. Ei tänne kuulu pohjoisen pallonpuoliskon marraskuu! Kevätsää, tule jo!

– No okei, oli siellä pari kaunistakin päivää. Ne päivät vietettiinkin sitten puistossa ja rannalla ja oman kodin takapihalla aurinkoa palvoen. Sain pienen palomerkin kaulaani (?!) kun sinne jäi noin 2cm x 2cm verran ihoa ilman aurinkorasvaa. Australian aurinko on aivan kamalan polttava, etenkin aamu- ja keskipäivällä. Ilman aurinkorasvaa palat alle puolessa tunnissa. No kidding.

– Melbourne Cup. Eli joka marraskuun ensimmäinen viikko menee paikallisten fashionistojen ja englantilaisten siniveristen bongailussa, ja hassujen hattujen merkeissä. Isot, isot laukkakisat ja karnevaalit täyttävät kaupungin, ja koko homma huipentuu tiistaiseen Melbourne Cupiin, jossa juostava laukkafinaali aiheuttaa muuten nykyisin palkallisen vapaapäivän tässä osavaltiossa. Vermo, nyt olis hyvä aika vähän upgreidata tota ravibisnestä..

Noniin, siinä pikaiset päivitykset. Hengissä ollaan. Lisää myöhemmin tällä viikolla, promise!

Suhteet Oma elämä

Is there life after Beyoncé?

Heräsin tänään älyttömän myöhään, kun kämppikseni koputti oveen muki kädessään ja tarjosi aamukahvit suoraan sänkyyn. En muuten keksi heti parempaa tapaa aloittaa päivänsä kuin napata käteen kupponen tanskalaiselta The Coffee Collectivelta saatua kahvia, ja miettiä mitä ihmettä edellisenä iltana tapahtuikaan.. 

IMG_5328.JPG

Team Bey.

Ihana, ihana Queen Bey.. Melko sanattomaksi jätti eilisilta Mrs Carterin seurassa. Kahden tunnin konsertti aiheutti isoimman 15-35 vuotiaiden naisten tanssi-ja-laula-niin-kovaa-kun-lähtee henkiset bileet mitä olen koskaan nähnyt. Yleisöä oli laajasti laidasta laitaan, stereotyyppistä Beyoncén kuuntelijaa on vaikea nimetä. Rod Laver oli tuttu halli vuoden takaiselta Radioheadin keikalta, ja pienuutensa ansioista keikka tuntui jossain määrin jopa intiimiltä, jos areenasta voi niin sanoa. Sanoin ennen keikkaa että jos saan edes yhden biisin Destiny’s Childiä, ja Crazy in Loven, Halon ja Love on topin, on homma osaltani suht hyvässä kuosissa. Ja saatiinhan ne kaikki. Ja niin paljon ekstraa! Älytön lavakarisma ja viihdyttäjä, sekä ennen kaikkea laulaja ja tulkitsija. Tässä vaiheessa pitää vielä erikseen mainita ettei Rihannat ja Gagat uppoa mulle millään tasolla, ja yleinen Billboard listojen pop/r&b aiheuttaa lähinnä harmaita hiuksia tässä osoitteessa. Mutta Beyoncé ja Justin Timberlake on ne kaksi tapausta joita tulee kuuneltua yhä edelleen. Tästä suonenkin teille Suomessa asuville katkeran tilityksen vähän myöhemmin nimeltään ”Kun en nähnyt Justin Timberlakea Helsingissä”..

IMG_5357.JPG

Tänä aamua vähän liikuttuneena siis join kahvia sängyssäni ja vilkuilin kuvia ja videoita puhelimestani. Snif. Onko Beyoncén jälkeen vielä elämää? Isoja keikkoja ei nyt juuri ole tiedossa, festarit ei niin innosta, mutta ehkä vuoden vaihteessa päästään katsastamaan pikkusisko Solange.. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, 

Beyoncé fan girl 4ever

Kulttuuri Musiikki Suosittelen