Niin, aiheutetaan nyt oikein kunnon dilemma; mitä tarkoittaa kotiinpaluu ja mistä kaupungista tahi maasta tässä nyt puhutaan? Etevästi ennen kesäistä Suomi-retkeäni juttelin paikallisille saunoista, yöttömistä öistä ja muista asioista joita kotona tapahtuu. Noh, vuorokausi lentokoneen penkissä naputettuani, alkoi kuulumisten kertaus eripuolilla Suomen maata ja siellä sitten härmäksi selostettiin mitä se arkielämä siellä kotona nyt oikein onkaan. Hämmentävää, eikös? No, niin se on minullekin.

Tällaisenä kesäyönä ei kukaan halua mennä nukkumaan. Suomen suvi.

Kun edellisestä kerrasta kotimaan kamaralla on kulunut kaksi vuotta, on sanomattakin selvää ettei tekeminen lopu ihan heti kesken. Näettävää ja puhuttavaa riitti, meillä oli pari ihanaa illallista Helsingissä, Flow, Block Partyt ja yhdet mökkifestarit. Myös loputtomasti aikaa äitin sohvalla, mummon ruokapöydässä, ei-ihan-niin-paljon aikaa saunanlauteilla kuin haaveilin (helteinen kesäsää piti ihmiset pois saunoista, ihme meininki), ja ihanien koiraturrejen loputonta rapsutusta. Helkkaristi vispipuuroa, aika paljon mämmiä, sikana kahvia, lakupiippuja, salmiakkia, karjalanpiirakoita ja voisilmäpullia. Oli aika ihanaa. Vaan hämmentävää kyllä, näinkin upeiden lomaviikkojen jälkeen paluu eteläiselle pallonpuoliskolle ei tuntunut mitenkään katastrofaalisen pahalle.

Flow 2014

Melbourneen paluu oli helppoa muutamasta syystä, sillä tietenkin ilman poikaystävää matkustaessa, ikävä kasvaa aika melkoisiin mittoihin miltei kuuden viikon näkemättömyydellä. Sää oli aurinkoinen, yli 20 astetta lämmintä monta päivää putkeen ja linnut lauloi (Suomi heitti oikein kunnon vesisateet ja kylmät lämpötilat ihan noin ystävälliseksi heipaksi selkeästi just ennen lähtöä). Monta päivää siinä meni että sai pääkopan käännettyä oikeaan aikaan, ja kielen sujuvaan englantiin, mutta nyt kaikki on kuin ennenkin. Niin järkyttävä ikävä jäi koiria kohtaan että olen tässä aiiiiiivan sivusilmällä tiiraillut löytöeläinkoteja ja saatoin ihan vahingossa käydä paikanpäällä eräässäkin laitoksessa. Tämä tosin henkisenä tukena ystävälle joka etsii aikuista koiraa itselleen, huh. Tosin jos viisumihakemukseni menee läpi niin täytyy ihan tosissaan pistää punaiset valot päälle tälle loputtomalle haaveilulle, tai kuljetuttaa yksi rakki Suomenmaalta tänne Australian lämpöön. 

Tämä kaveri aiheuttaa aivan kamalaa ikävää. Pieni Kerttu, rakas mäyrikseni, joka asustaa äidilläni.

Kuukauden kuluttua olen asustanut Melbournessa kaksi vuotta. Kuukauden kuluttua nykyinen viisumini vanhenee, ja toivottavasti uusi ollaan jo myönnetty, tai prosessi ainakin on hyvin käynnissä. En tiedä kiinnostaako täällä ketään kuulla sponsorointiviisumin toimintaperistä ja mitä kaikkea se vaati meikäläisen osalta? Jos kiinnostaa, käpälä pystyyn. Kirjoitan mielelläni aiheesta lisää. Toivomme nyt kuitenkin sormet ristissä, että viisumihakemus menee läpi, ja neljä vuotta armonaikaa rapsahtaa passiin. Jos siinä ajassa ei keksi mitä sitä elämällään tekisi, niin sitten kuuluukin jo vaihtaa maisemaa. Suomessa viiden viikon kesäloman vietto osui monin tavoin hyvään saumaan, koska sain tuolla reissulla hoidettua niin viisumiinliittyviä asioita, lomailua kuin pientä yleistä tänkapååta siitä, miten sitten suu pannaan jos Australian maahanmuuttovirasto sanookin kiitos, ei kiitos. Helsinki on yhä edelleen kovin kaunis ja sinne paluu ei olisi täydellisen kamalaa, noin työasioiden puolesta. Henkilökohtainen elämä sen sijaan kokisi kovia, ja parisuhteen tilanne saattaisi kyllä keikahtaa negatiivisen puolelle, mikä taas olisi aivan kamalaa. Mutta siis kaikki positiviinen energia on toivottua jotta oleskelulupaa tulee lisää ja kaikki hoituu kuten pitäisi. 

Lopputalven aurinkoiset päivät Melbournen puistoissa.

Kevät on alkanut, ja siitä ilosta ostin tänään oikean pirtelön kahvilasta kuuman kahvin sijaan, kävelin se kourassa ratikkapysäkille ja matkasin takaisin kotiin. Kevätsiivouksen suoritin eilen, kevätlenssussa meni taas koko edellinen viikko. Kevätakin hain ihanalta Gormanilta, ja kevätlaukkuni toin kotoa Marimekon kauniista kokoelmista. Kyllä nyt meinaan kelpaa, tämä likka on valmis kevään ja kesän tohinoihin!