Islands in the stream, that is what we are.

Eilisen skumppahöyryn päätteeksi ei oikein meinaa irrota mitään tekstiä vuodenvaihteesta. Eilen yritin summata asioita vuodesta 2013, ja ensimmäinen asia joka iski salaman lailla alitajuntaan oli se, etten ole nähnyt äitiäni koko vuonna. Enkä suurinta osaa muista lähimmäisistä. Nyyh. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun oli myös tarkoitus palata kotiin vuonna 2013. Vaan kuinkas sitten kävikään.

 

Vuonna 2013..

Olen ollut koko vuoden miltei töissä paikassa jossa viihdyn, ja jota rakastan. Ai että. Muutin unelmien taloon, jossa meillä on ne lautalattiat, valkoiset seinät ja shakkiruudullinen keittiö mintunvihreillä kaapinovilla. Snorklasin Suurella Valliriutalla. Join rommia autiolla paratiisisaarella auringon laskiessa. Pari rakkainta ystävää kävi täällä asti moikkaamassa. Kuten myös isi ja sisko. Kävin läpi itsesääli-mäkuolenyksin-lihosinapua-vaiheilun, ihan vaan tajutakseni että se on dorkaa. Vuoden viimeisinä päivinä juoksin eka kertaa viis kilsaa puoleen tuntiin. Ajoin autoa vasemmalla puolella katua. Asuin kolme kuukautta keskellä metsää sapattivapaalla omituisten ihmisten ympärillä. Rusketuin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti. Pätkäisin metriset vaaleat kiharani lyhyeksi polkaksi. Palasin uima-altaaseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tiedän mistä ostan kaupungin parasta leipää, mistä saa viinipullon oston lisäksi aina suositukset illalliselle, mistä haen uusia ruukkukasveja ja ohjeistusta kasvien (ja sielun) hoitoon ja klaarasin myös mission kuinka leipoa aito pavlova surkeassa kaasu-uunissa ilman sähkövatkainta. 

 

Tuntuu jopa siltä että taisin vahingossa löytää paikkani tässä maailmassa vuonna 2013.

Tälle vuodelle toivon lämmintä kesää, triathlonia ja lisää kaikkea sitä mitä jo viime vuonna laitettiin alulle. Tänä vuonna haluan myös tulla takaisin Helsinkiin, ainakin käymään. Kaikki muu tulee siinä ohella.

 

Photo 31-12-13 10 14 38 PM.jpg

Maailma pieni paikka on; Minimalen-Roosa meidän takapihalla. Me bondattiin aiheesta trooppiset hedelmät, ananas, mango ja melonit hyi!

Photo 1-01-14 1 11 54 AM.jpg

Ensimmäinen kuva puhelimessa vuodelta 2014. Linn, min kära vän och den bästa housemate man kan önska för.

Photo 31-12-13 8 17 03 PM.jpg

Uudenvuoden eväät. Pavlova marjoilla ja paahdetulla kookoksella. Tarjoiltuna maitolaatikon päällä. True Melbourne.

kuva_otettu_31.12.2013_klo_21.44.jpg

Peace out kaverit ja IHANAA VUOTTA 2014!

xx

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään

Champagne Coast.

stars.jpg

Stars over Cape Tribulation, Queensland, August 2013.

You know the feeling when you realize how the world has changed you. From the big questions and values in life to the minor details such as which colours you prefer over others. Or preferring poached eggs over scrambled.

At first Australia didn’t impress me at all with its design or style (or what I called a severe lack of style..). But after a year and a bit something changed. The utterly boring, endless combinations of shades and materials began to look interesting. The use of colours is actually beautiful, and very reflective of the surroundings, and shades of clay, charcoal, brown, red and dirt look fascinating. What looked amateurish before now seems like a really good interpretation of Australia. My stay in Northern Queensland certainly opened up my idea of how most of Australia is like outside of Melbourne or any of the major cities. When the green and mild Victoria, and it’s amazing landscapes cross over with the Northern red dirt roads and rainforest, the conclusion is colourful mixture of different surfaces, interesting textures and peaceful, detailed, down-to-earth design. It almost feels like the barriers are ment to be broken; not everything needs to be matte or shiny. Not just either or.

photo-3_0.jpg

So the minimalistic, stricted and structural, typical Scandinavian has changed more so towards a warm, laid-back, less stressed countryside Australian.

And it might not just be the design that I’m talking about.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä Syvällistä