Put your hands on the wheel; let the golden age begin.

Kelluin kerran Kiinanmeressä. Hong Kong 2009.

Tässä juuri mietiskelin kuinka vuodet vierii niin lujaa ettei meinaa ymmärtää itsekään. Ensirakkaudesta on hujahtanut jo melkein kymmenen vuotta. Muutin pois kotoa yli seitsemän vuotta sitten. Viimeksi torkuin kotisohvalla syyskuussa 2012. Manasin Kiinassa kasvisruoan hankaluutta neljä ja puoli vuotta sitten. Miten ylläotetun kuvan jälkeen kaikki onkin muuttunut niin totaalisesti. Ja minä kun luulin silloin, että tässä elämä on. Yhteinen koti, koira ja perunamaa (okei, ei ollut perunamaata), kuukausipalkka ja koti Kalliossa.   

Ja yhtäkkiä tajusinkin heränneeni juuri päiväunilta jo nyt lämpimässä huoneessani, joka todennäköisesti huomenna muistuttaa enemmän turkkilaista saunaa kuin asuntoa. 

Ei ole mitään samanlaista kun päivät, jolloin suurkaupunki lämpenee neljäänkymmeneen asteeseen. Kaikki ymmärtävät toisiaan sanomatta sanakaan. Pienet eleet, ystävälliset hymyt ja hikipisarat yhdistävät koko kaupungin yhdeksi massaksi. Ja jokainen keksii syyn kävellä lähimpään corner storeen hapuilemaan jotain tärkeää nauttiakseen ilmastointilaitteen hurinasta ja sieltä tippuvista vesipisaroista ihan parin kallisarvoisen minuutin ajan.