’Tis the season

Täällä, missä joulu, juhannus ja uusivuosi tapahtuvat koulujen kesälomien kanssa päällekkäin, koko useamman viikon mittainen hullunmylly tunnetaan nimellä festive season. Konttorirotat ja opettajat viettävät kesälomiaan perheidensä kanssa, ja kaikki julkiset tilat ja eläintarhat pullistelevat lomalapsista ja -aikuisista. 

Toisille meistä raskaan työn raatajista tämä on vuoden kiireisin, kuluttavin ja stressaavin aika, toisille taas auvoinen aurinkoloma jolloin luetaan kirjoja, syödään hyvin, ei lasketa valkkarisoodan kulutusta, ja läträtään aurinkorasvaa vähintään tuubillinen. 

Voitte arvata kumpaan kategoriaan meikäläinen tipahtaa.

Olin jo lähellä vaipua synkkyyteen, mutta valo syttyi tunnelin päässä. Eilen lyötiin lukkoon muutaman viikon päästä tapahtuva extempore-loma, jolle töistä sanottiin jo kyllä. Sydney, Byron Bay, äiti ja sisko, eipä olisi voinut osua parempaan saumaan (kirjoitin ensin saunaan, joka sekään ei olisi huonompi vaihtoehto). Odotan teitä kuin kuuta nousevaa ja on aivan ihanaa tietää, että pian saan hengata oman mammani kanssa. Ja juhlia pikkusiskon syntymäpäivää auringon alla, rannalla lekotellessa.

Vaikka blogiin niin helposti tulee kirjoittaneeksi vain positiivisista kokemuksista ja päivistä, on tämä viimeinen viikko ollut melko raskas. But there’s always hope, even in the darkest of all places, sanoi kerran eräs satuhahmo. Satua tai ei, totta joka sana.