Vuosi pulkassa ja ensimmäinen kirjoitus blogiin.

Eilen vietin virallista yksivuotispäivääni Melbournen kanssa. Tasan vuosi sitten pöllämystyneenä, ruskettuneena (lue: palaneena) rantauduin Fidziltä Australiaan, tarkemmin Melbourneen. Kevät oli juuri puhjennut kukkaan, mulle iski vuoden toinen heinänuha ja pian jo alkoikin työnteko eteläisellä pallonpuoliskolla elämäni haastavimmissa ja kiireisimmissä kahviloissa.

Tähän kuuluu nyt ne kaikki latteudet kuinka nopeasti aika juoksee ja miten en tunne ollenkaan asuneeni täällä jo vuoden mutta niin se vain menee. En tajua mihin vuosi yhtäkkiä sujahti. Noh, ainakin voi sanoa eläneensä ja oppineensa, löytäneensä paikkansa uudesta kaupungista uusien tuttavuuksien kanssa. Viimeisen vuoden aikana asuin myös kolme kuukautta maaseudulla, kahvitilalla, tekemässä pakollisen kolmen kuukauden työrupeaman saadakseni toisen vuoden mittaisen Working Holiday – viisumin. Siitä lisää myöhemmin, mikäli uskallan palata takaisin ränsistyneisiin karavaaneihin, käärmeisiin ja sekopäisiin farmareihin..

Palasin Melbourneen 20 päivää sitten, ja elämä on ollut yhtään vähättelemättä aivan IHANAA. On mahtava tunne nähdä taas ystäviä, aloittaa hieman uudistuneet työkuviot (sama firma, vähän erilainen työnkuva ja enemmän vastuuta), pyöräillä joka paikkaan ja syödä mahtavia aamiaisia ja juoda tajuttoman hyvää kahvia. Ja palata omaan kotiin, omaan sänkyyn, omien tavaroiden luokse ja nähdä tutut naamat joka aamu. 

Kirjoittelin viime vuoden epäsäännöllisen säännöllisesti Tumblria (englanniksi), mutta nyt tuntui siltä että täytyy saada kirjoittaa suomeksi ja vähän paremmilla kommentointimahdollisuuksilla. Jätän Tumblrin kellumaan ja päivitän sitä englanniksi yhä edelleen kun sille päälle satun. Tänne tahdon kirjoittaa enemmän jokapäiväisestä elämästä, töistä (luvassa kahvia, paljon kahvia) ja koti-ikävästä. En ole nähnyt koiriani yli vuoteen, enkä suurinta osaa ystävistäni ja perheestäni. Seuraavan vuoden aikana yritän myös päättää tahdonko aloittaa pitkän viisumiprosessin jäädäkseni tänne ihan virallisesti pidemmäksi aikaa. Vai palaanko kotiin, tai ainakin lähemmäs kotia potkimaan kahvikulttuuria eteenpäin. 

Siitä ja paljon muustakin siis luvassa kirjoituksia tällä palstalla tulevaisuudessa. Tervetuloa matkaan.