Wakin on a pretty day
Tänään on keskiviikko, huhtikuun yhdeksäs, ja kello lähentelee kymmentä. On vapaapäivä, eli nukuin vähän pidempään kuin yleensä. Yleisesti ottaen en oikein hallitse mitään to do-listoja, mutta tänään sillä listalla on yksi asia. Käännä CV:si ja päivitä se.
Avasin sähköpostini ja aloin etsimään edellistä CVtäni ja löysin viimeisimmän vuodelta 2010. Jessus. Noh, onpahan tekemistä. Tuntuu että viimeisen neljän vuoden aikanahan kaikki merkityksellinen vasta tapahtui. Tähän saanee pari tuntia kulutettua suhteellisen helposti.
Ulkona sataa vettä, ja säätiedotuksen mukaan tätä sadetta riittää ensi viikolle asti. Syksy tuli Melbourneen eilen, ja on näköjään tullut jäädäkseen. Suomessa syksyllä tulee aina niin energinen fiilis ja sellanen olo että nyt laitetaan haisemaan, antaa palaa uudet haasteet (kirjoitin ensin saasteet, hmh), olen valmis! Mutta täällä eteläisellä pallonpuoliskolla meinaa mielen vallata ihan mahdoton levottomuus ja uusien maisemien himo. Tekisi mieli lähteä Tasmaniaan kolmeksi kuukaudeksi farmihommiin (no ei varmasti tekis, mutavellissä seisominen pakkasmaisissa lämpötiloissa kiinnostaa [ ] ei kiinnosta [x]) tai ehkä Thaimaahan vihdoin sukeltamaan tai jotain. Silti samaan aikaan en minä täältä halua pois. Ehkä tämä ikuinen talvenpakoilu alkaa kostautua. Olo on kuin Peter Panilla joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Minä pidän vanhenemisesta, mutta pimeydestä ja sateesta en niinkään.
Sateen ropina ja näppäimistön kolina ovat ainoat äänet tässä asunnossa juuri nyt. Ikkunasta ulos katsellessa oikein kuulen kuinka kaikki kesän auki olleet kesämestat siivoavat terassejaan, palauttavat vuokrakalusteitaan, ja kuinka lukuisat kesätyöntekijän sanovat hyvästejä toisilleen, ja lupaavat pysyä yhteyksissä vaikkei enää töissä yhdessä ollakkaan. Opiskelijat paahtavat yliopistossa täyttä vauhtia, ja kaupat varustautuvat syksyn pääsesonkiin, eli pääsiäiseen. Nurmikot muuttuvat vihreiksi (syksyllä; järjetöntä!) kun saavat vihdoin vettä juodakseen. Äärettömän kuiva ja kuuma kesä on ohi ja luonto nauttii tästä sateesta täysin siemauksin.
Käänsimme kelloja lauantaiyönä ja sain ekstratunnin unta. Koko alkuviikon olo on ollut levännyt, tai hyvin nukkunut. Isäni oli täällä juuri vierailulla, ja käänsi kellot kevätaikaan Suomessa, ja takaisin talviaikaan viikkoa myöhemmin Australiassa. Kuulemma lyhyin kesä miesmuistiin.
Kupillinen kahvia ja siivu leipää aamiaiseksi. Tuopillinen vodaa, ja vähän sitruunaa sinne sekaan. Kurt Vilen Wakin on a pretty day on soinut päässä koko aamun, ja laitoin sen juuri soimaan. Laita sinäkin. On hemmetin hyvä biisi (ja levy).
Kävin eilen toista kertaa lääkärissä Australiassa. Olen asunut täällä lokakuusta 2012, ja sen ainoan kerran olin kipeänä eli angiinassa joulukuussa 2012. Tällä kertaa kävin vain perustarkastuksessa. Lääkäri kysyi miksei minulla ole Medicare-korttia (paikallinen Kela-kortti), ja sanoin etten ole sitä tarvinnut. Jokin, en tiedä mikä, pitää täällä fyysisesti erittäin hyvinvoivana. Luulen että se on ensisijaisesti pääkoppa, joka nauttii tietynlaisesta ajatusilmastosta. Uusia asioita ei tyrmätä, vaan niistä ollaan kiinnostuneita. Auringosta riittää valoa jopa keskellä talvea. Nukun täällä paremmin kuin missään. En syö mitään lisävalmisteita tai vitamiineja, vain normaalia, hyvää ruokaa. Iho voi hyvin, samoin hiukset. Jaksan hädintuskin meikata nykyään, sillä päivettyneelle iholle ei tunnetusti pakkeli oikein sovi. Eikä sitä enää niin tarvitsekaan. Hiukset pätkäisin ensimmäistä kertaa vuosiin viime keväänä, ja nyt ne ovat juuri sopivasti puolipitkät. Vähän on juurikasvua mutta mitäs sillä. Ihana kampaajani Sarah käy meillä töissä vakioasiakkaana, ja hän kyllä kertoo kun on aika tulla taas vierailulle.
Nyt palaan takaisin siihen perhanan työhistoriaan. Tarvitsen sen CV:n tälle iltapäivälle tapaamiseen. Saatan juoda toisen kupin kahvia, ihan siitä ilosta että voin. Tämän kahvin ostimme herralta nimeltä Juan Ticona, suoraan Boliviasta hänen kahvitilaltaan, kuten olemme tehneet joka vuosi siitä asti kuin työpaikkani aloitti yritystoimintansa. Juan saa kahvistaan lähes kaksinkertaisen hinnan meiltä, sillä nämä sumpit ovat taivaallisen hyviä. Näin myöskin pyrimme varmistamaan että ainakin nämä farmit pitäytyvät laatukahvin kasvattamisessa kauniilla, äärimmäisen korkeilla vuorenrinteillä sijaitsevilla tiloillaan. Niin moni muu kahvin heikomman markkinahinnan takia on taas laittanut lapun luukulle, ja alkanut kasvattaa vanhaa ystäväämme kokaiinia. Sen markkinahinta kun ei laske suhdanteiden mukaan.
Tässä kuva vauvakoalasta maanantailta. Hyvää huomenta Suomi!