XO

Aamu-uinnille.

Viimeiset kolme päivää on vietetty yksiä jos toisia läksiäisiä, ja eilen väsyneinä karkasimme rannikolle rantamökkiä asuttamaan hyvän ystäväjengin kanssa. Yhtenä iltana grillattiin, seuraavana iltana syötiin maailman parasta tulista ruokaa (sechuan-pippuri, namnam!), ja lauantaina oli oikeat kotibileet dj-ständillä varustettuna. Puheita pidettiin, kakkua syötiin, skumppakylpyjä taisi tulla useampi, istuttiin rappusilla ja itkettiin ja naurettiin. Kokonainen kirja täytettiin teksteillä, kuvilla ja runoilla, muistoilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla. Yksi ystävä suuntaa kohti Amerikkaa unelmiensa työhaastatteluun, toinen potkaistaan ulos maasta kymmenen päivän varoitusajalla. Niin paljon onnea ja pettymystä yhdessä viikonlopussa. Iloa ja kyyneleitä. 

Puhe! Puhe! Puhe!

Samalla on lyöty isoja suunnitelmia lukkoon omassa elämässä. Välillä kannattaa rypeä pohjamudissa, jotta saa vähän suuntaa omille poluilleen. Silloin yleensä ymmärtää mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä taas vähän vähemmän tärkeää. Missä on menty vikaan aiemmin, ja mitä tehdä eri tavalla tulevaisuudessa. 

For Emma, two nights ago.

Jos yksi asia on varma, ilman ystäviä ei pitkälle pötkitä. Tänään aamulla syötiin aamiainen, juotiin kahvit, ja lopuksi me kaikki neljä juostiin Tyyneen Valtamereen, ja siinä aaltojen vietävänä mietittiin että missähän me kaikki ollaan ensi vuonna samaan aikaan. Ja kaikki oli hiljaa, ja ennenkuin kaikki oli muuttumassa liian tunteelliseksi, naurettiin ja sanottiin et ei ainakaan täällä. Niinpä, jos jokin on varmaa, se on muutos. 

Ihana ja kaunis Torquay.