Viikonlopun lokikirja

Kotimatkalla anoppilasta kertasin puolisolleni mitä äitiyslomalaisen viikonloppuun sisältyi, ihan ettei totuus unohtuisi.

Perjantaina teimme viehättävän spontaanin huviretken entiseen kotikaupunkiimme; shoppailimme, lounastimme ja virkistäydyimme viheralueella.

– Eli kävimme Lahdessa, missä kiersimme juostenkusten paikalliset kirpputorit. Kovat odotukset, saaliiksi luksusmerkki Brion helistin (1,50 €).

– Syötiin kiireesti hyvät burgerit, mikä oli sääli, koska hyvästä ruuan nauttisi mieluusti jonkun muun kuin kiireen kera.

– Vietin neljä tuntia epämääräisissä sääolosuhteissa perhepuistossa lasten kanssa. Odotan mitalia saapuvaksi ensi viikolla.

– Palasimme yhtä perheenjäsentä vähälukuisempana illaksi kotiin, ei siksi että joku olisi unohtunut parkkipaikalle, vaan koska olen krooninen viikonloppuleski.

– Perjantaina myös luonnollisesti oli iltarientoja parhaiden ystävieni kanssa. Kävin siis lasten kanssa viereisessä leikkipuistossa.

Lauantai oli pyhitetty rennolle yhdessäololle ja kotoilulle.

– Keksin lauantai-aamuna lähteä hankkimaan sukulaispojalle lahjaa. Vähän vettä ripeskeli, mutta tuumasin esikoiselle, että sää on pukeutumiskysymys! Siksipä vetäisin lähtiessämme jalkaani puhkikäytetyt tennarini, jotta esikoiseni oppisi jo nuorella iällä kyseenalaistamaan vanhempiensa käsityksen vallitsevasta säätilasta ja säänmukaisesta pukeutumisesta. Vettä tuli kuin aisaa. Kastuin.

– Teimme kuusivuotiaan kanssa lounaaksi itämaistyyppistä ruokaa. Eli lapsi pilkkoi wokkipannuun porkkanat, kesäkurpitsan ja parsakaalin. Sekoitti joukkoon kookosmaitoa ja soijakastiketta. Minä hypin keittiössä ympäriinsä viihdyttäen vauvaa ja huudahdellen kannustavia sanoja veitsen kanssa touhottavalle apukokille tyyliin ”älä halkaise sormiasi”, ”varovasti nyt ettei tuu sairaalareissua” ja ”ÄLÄ TEE VIELÄ MITÄÄN ODOTA ÄITIÄ MIKÄ SE OLI?!”. Kuusivuotias näki valtavasti vaivaa poimiakseen valmiista ruuasta pois kaikki pilkkomansa porkkanat, kesäkurpitsat ja parsakaalit.

– Vauvan päiväunien aikaan lahjoin esikoisen lauantainameilla ja Netflixillä siksi aikaa, että sain kaadettua kahvin kuppiin ja pääsinkin niiltä suorilta imettämään kesken päiväunien herännyttä vauvaa. Tämä täsmälleen sama episodi toistui vielä myöhemmin iltapäivällä, joskin namit korvattiin juustonaksuilla (koska ruokaympyrä) ja unohdin keittää itselleni ne kahvit kuppiin jäähtymään.

– Jossain vaiheessa lauantaita sivupersoonani oli myös pessyt pari koneellista pyykkiä, haastellut mukavia naapureiden kanssa, lukenut ilmeisesti kolme sivua Hesaria, järjestellyt keittiön kaapit uudestaan (MIKSIMIKSIMIKSI?), lukenut ääneen Heinähattua ja Vilttitossua, jutellut eskarinsa aloittavan kanssa elämän isoista kysymyksistä ikätason mukaisesti, leikkinyt pikkuautoilla, keskustellut samaisen eskarilaisen kanssa tulevan vierashuoneen tulevista verhoista, ollut menettämättä hermojaan kertaakaan ja illan päätteeksi, lasten jo nukuttua pari tuntia melkein  juonut yhden huolella valitun siiderin.

Sunnuntaina käytiin päivällisellä puolison vanhempien luona.

– Ajettiin lasten kanssa sysipaskassa säässä 110 vetistä kilometriä suuntaansa hakemaan iskä kotiin. Auto meinasi pyöriä ympyrää moottoritielle kertyneen veden takia. Söin paljon kakkua anoppilassa. En pessyt tänäänkään hiuksiani. Vauvani nauraa kun minä laulan. Päälläni olevassa hupparissa on poikkeuksellisen inhottavan näköisiä tahroja. Paluumatkalla mietin että olipa taas viikonloppu ja kuinka monta näitä mahtuukaan vielä tähän vuoteen. Takapenkiltä esikoinen sanoo, että laittaa (hypoteettiseen) tulevaan puhelimeensa salasanaksi ”äiti on rakas”.

Äiti on rakas.