Vain hetki aamuisen valituksen jälkeen onnistuin tyhjentämään puhelimeni täysin. Vika oli kahvittomien aivojeni, ne eivät toimineet ilman kofeiinia ja yrittäessäni päivittää puhelimen ohjelmistoa onnistuinkin poistamaan sen! En ole muuton jäljiltä ehtinyt hankkia laajakaistaa, joten olimme täysin tavoittamattomissa useamman tunnin. Lukuunottamatta about 3 minuuttia, jonka aikana onnistuin lainaamaan naapurin suojaamatonta yhteyttä ja lähettämään facebookin kautta hätähuudon maailmalle. 

Jopa minunlaiseni puhelin-addikti pärjää ilman kännykkää ja internet-yhteyttä puolikkaan päivää, mutta ilman ystäviä en olisi mitään. Työkaverini Sofia riensi auttamaan ahdingossa ja oli vieläpä niin äärettömän ihana, että kipaisi kaupasta sen kahvimaidonkin. Yhdessä sitten jännitettiin, saadaanko puhelin vielä kuntoon kotikonstein ja kyllä se sitten loppujen lopuksi onnistui, eikä mitään tärkeää edes kadonnut. HUH. Hätähuutoni kuuli myös pari muuta ja saatiin poikien kanssa seuraa niin tälle kuin huomisellekin päivälle. Ihanaa! 

Tältä jätkät näytti tänään.

Ps. Tilasin meille eilen uudet matkarattaat ja jännitän jospa ne saapuisivat huomenna. Toimitusajaksi sanottiin 2-4 arkipäivää. Jännää, jännää!