Pojat ovat päättäneet, että joka aamu on herättävä ennen kuutta. Jos sängystä ei pääse heti, alkaa hurja kiukkukiljunta. Tämä aamu ei ollut poikkeus. Onneksi kuitenkin sälekaihtimien välistä sarasti pitkästä aikaa ihana aamuaurinko, joten sängystä ylös hivuttautuminen ei ollut niin vaikeaa. Meidän yöt tuntuu koko ajan menevän vain huonompaan suuntaan, vaikka syötöt ovat vähentyneet ja yöruokailuja on yleensä vain yksi per jätkä.

Sain tänään vihdoin vaihdettua meidän city selecteihin vaunukoppien tilalle istuimet, kun pojat eivät millään enää viihtyneet liian ahtaissa kopissa (Samuel 68,5cm +ulkovermeet ja vaunukoppa 70cm). Näyttivät heti niin isoilta miehiltä, kun olivat kärryissä puoli-istualteen, eikä enää täysin makuulla. Lämpöasteiden noustessa +10 päästiin pukemaan ensimmäistä kertaa vk-haalarit toppapukujen sijaan. Ilahduin kovasti, kun löysin jemmalaatikon pohjalle unohtuneet puuvillaneulehaalarit, jotka olivat ihan täydelliset kuorihaalareiden alle.

Päivällä oltiin Mumman kanssa kävelyllä ja lounaalla jokirannassa saaristolaismarkkinoilla. Onneksi lähdettiin liikkeelle peräkkäinistuttavien rattaiden kanssa, sillä tuplaleveillä ei olisi mahtunut kulkemaan metriäkään! Iltapäivästä Mumma piti poikia pari tuntia ja minä käväisin ystäväni tuparien etkoilla moikkaamassa vanhoja lukiokavereita ja kipaisin kaupasta vaippoja ja vastiketta. 

20.30 laskeutui ihana  hiljaisuus ja nyt 21.30 sanon minäkin hyvää yötä. 

Ehkä kuullaan taas huomenna, ehkä. 🙂