Mikä mirri!

Omistan kaksi maatiaiskissaa, pari viikkoa vanhemman Topiaksen ja pienen Riikan. Molemmat ovat aivan ihania, enkä voisi kuvitella elämää ilman kahta sänkyyn tunkevaa karvapalloa. Kissat eivät ole sisaruksia vaan eri perheistä. Ne tulevat kuitenkin todella hyvin toimeen ja ovat parhaat kaverukset. Kissat ovat sisäkissoja, mutta pääsevät tasaisin väliajoin valjaissa ulos. Käymme kissojen kanssa myös Jn vanhemmilla ja välilla minunkin vanhemmillani, kissaihmisiä kun ovat.

Riikka, Riksu, Riki – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Riki on tuntemattomille hieman ujo, mutta tutustuu nopeasti ja rakastaa leikkimistä. Riki osaa sydäntäraastavan itkun jos esimerkiksi ruoan antamisessa menee liian kauan tai jos se saa mielestään liian vähän huomita. Riki on se, joka varastaa kaikki irralliset vanulaput, usb-tikut, kynsisiveltimet ja topsit. Riksu on myös se joka tunkee heti aukinaiseen pesukoneeseen tai roskakoriin.

Topias, Topsu, Topi, on kaikkien kaveri. Se haluaa tutustua ja olla jokaisen kissan ja ihmisen kaveri. Se on myös välillä vähän pönttö, ja pari kertaa on nokille saaminen ollut lähellä kun on pakko mennä lähelle muita kissoja. Kotona tutussa ympäristössä Topi on siskoaan rauhallisempi, ja usein Riki on se joka keksii ensin uuden paikan ja vasta myöhemmin Topi uskaltaa tulla perästä. Topi on se, joka tulee öisin kehräämään ja puskemaan naamalle ja se, joka syö kaksi kertaa enemmän kuin Riki.

Viikonloppuna on ihana herätä, kun kaksi kissaa kehrää ja tunkee syliin :)

Vauveli nukahti käden päälle kesken rapsutuksen. Oli vaikeaa olla koneella vain vasemmalla kädellä, mutta Riki oli niin söpö että annoin sen nukkua noin.

 

Seuraavaksi suuntana olisi verenluovutus, menen Jn kanssa luovuttamaan verta ja tekemään päivän hyvän teon :-)