Vaikka kotini sisutsus on muuten maanläheisiä värejä suosiva, turkoosit pikkukivet sohvapöydällä tuovat ihanasti väriä. Ne on vielä helppo vaihtaa pois, jos näihin kyllästyy. Kynttilät ovat syksyllä ja talvella ihania, mutta olen aina ollut huono polttamaan niitä. Etenkin nyt kahden karvakaverin kanssa onnettomuusriskikin on suurempi.

Topi tiputti eilen yhden verhon kiipeilemällä ja roikkumalla siinä. Jos sen laittaa takaisin, on uusi kiipeilyretki taattu. Ei kai auta nyt muuta kuin odottaa, että kisut kasvavat? 

Maisteltiin Jn kanssa paria eri viiniä muutama päivä sitten. Olen tosi huono viininjuoja, kun olen alkoholijuomien (ja oikeastaan normaalinkin ruuan) kanssa kauhean nirso. Juuri ja juuri sain viinit alas. Punkku ei mene alas sitten millään, turha toivo. Ehkä vielä joskus aikuistun ja opin juomaan muutakin kuin siideriä ja maitopohjaisia juomia 😀

Matotkin on vinossa kun vauhtikaksikko lähtee kisaamaan… Tässä on kuitenkin vielä verhot kiinni!