Hääjärjestelyt etenee hiljalleen. Eilen illalla sain inspiksen kysellä Studio P.S.V:tä kuvaamaan meidän häihin. Ajattelin, että oon ihan myöhässä liikkeellä, häät kun on ensi kesänä. Talven häämessuilla meille sanottiin, että kannattaa sopia kuvaus jo ainakin vuotta ennen. Toivoin, että saadaan kyseinen firma kuvaamaan meitä, he kun ovat kuvanneet veljeni perhettä useaan otteeseen ja hienoja kuvia ovat saaneet 🙂 Myös minun lakkiaskuvat on otettu samassa paikkaa ja ihan onnistuneet taisi olla nekin. Stuodio P.S.V:ltä tulikin jo heti tänään vastaus. Onnistuu kuvaus kuulemma meidän hääpäivänä. <3  Erilaisia ”paketteja” kuvaukseen oli monenlaisia. Toisaalta en haluaisi maksaa tuhansia kuvauksesta, mutta toisaalta taas kuvat tulevat varmasti tosi tärkeiksi myöhemmin, kun muistellaan häitä. ”Kuvathan ovat muistojen lisäksi ainoa asia mitä häistä jää.” Hääkuvan lisäksi olisi mukavaa saada dokkarikuvaus kirkossa ja ehkä vähän aikaa myös juhlapaikalla. Edes sen verran, että yhteiskuva koko hääporukasta. Koko päiväksi/ useiksi tunneiksi en kuitenkaan raaskisi kuvausta ottaa… Pitänee vielä keskustella kotona, että mikä on meidän yläraja siihen, mitä halutaan kuvaamisesta maksaa…Mites muilla?

Toisenkin sähköpostin lähetin eilen; nimittäin ammattikoululle. Tiedustelin onnistuisiko teettää tilaustyönä oppilailla tuolinhuppuja… Niitä kun on kohtuu hintaan niin vaikea saada! Minusta yhdestä hupusta 3 euroa on aika paljon, kun otetaan huomioon, että huppuja pitäisi olla melkein sata! Siinä tulee hupuille hintaa… Koululta vastailtiin, että aikovat laittaa asian eteenpäin. Vielä ei luvattu mitään, mutta sanottiin, että mahdollisesti voisi onnistua. Toivossa on hyvä elää.

Tänään onnistuin raahaamaan miehen ja itseni valssin alkeiskurssille. Tiesin, että luvassa on parin vaihtoa, mutta ajattelin olla kettu ja jättää mainitsematta miehelle. Tämä kun valmiiksi jo muutenkin kehitteli kauhuskenaarioita tanssitunnista. Ajattelin jotenkin, että varmaan molemmat oppii paremmin, jos sattuu pariksi joku, joka osaa jo. Enkä tiennyt, että ei oikeastaan koko tunnilla päästä harjoittelemaan kahdestaan. Maksettiin kahdesta tunnista, mutta ensimmäisen tunnin kompastelun jälkeen saatiin tarpeeksemme ja lähdettiin kotiin. Parempi harjoitella täällä muitten katseilta piilossa 😀 Pysyin kohtuudella mukana, jos joku osaava vanhempi mies vei, mutta heti kun mies epäröi niin meni kyllä itselläkin jalat solmuun…Huh huh. Miehellä vaikeuksia taisi olla pikkuisen enemmän ja pinnaa vähän vähemmän kuin minulla. Noh, jospa se siitä. Ensijärkytyksen jälkeen sanoi kyllä, että suostuu lähtemään joskus vielä uudelleenkin, kunhan ensin harjotellaan vähän kotona. Miten niin helpoissa kuvioissa voikin mennä niin pahasti sekaisin?! 😀