Uutta vanhaa ja vanhaa uutta

Vähän taas hääaiheen ohitse… On se kumma miten joku uusi asia tai esine voi piristää. Vaikka sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, niin joskus voisin kyllä vähä väittää vastaan. Kun on pitkään ollut rahatilanne tiukilla avopuolison ollessa työtön, niin tilanteen korjaantuessa huomaa, miten mukavaa on kun saa tehdä uusia hankintoja kotiin tai itselle. En ole ikinä haaveillut asuvani missään linnassa tms., mutta en voi kieltää etteikö olisi mukava panostaa asioihin mistä pitää. Sisustaminen on yksi niistä. Ilmaista se ei kuitenkaan -ikävää kyllä- ole.

Hiljaittain hankimme uuden vitriinin ja arkkupöydän. Ensimmäiset kalusteeni, jotka eivät ole lastulevyä. Jee! 🙂 Tässä vähän huonon valokuvaajan (minä itse) otoksia kalusteista…

Vitriiniä…

osa aarteistani on päässyt hyllyille 🙂

Sohvapöytä samaa sarjaa. Molemmat kalusteet mangopuuta. Käsitelty ”vanhan” näköisiksi. Tykkään niiiiin paljo! :)

Kuulun  Kuuluin ihmisiin, jotka eivät ikinä löydä kirpparilta mitään. Esittelen kohta kuitenkin ensimmäisen ”isomman” kirppariostokseni, peilin. Bongasin peilin, kun vein omia vaatteitani kirppikselle. Monena päivänä kävin katsomassa, että onko joku jo ostanut sen. Ei onneksi ollut. Mietin, että sillä on kyllä aavistuksen verran liikaa hintaa. Kun menin hakemaan vaatteitani pois kirpparilta, kysyin omistajalta voisiko hän ilmoittaa, jos peilin hinta laskee. Omistaja-nainen kyseli, että paljonko olisin valmis maksamaan ja minä kerroin hinnan. Peilin myyjä oli kuulemma omistajan tuttu ja hän uskalsi luvata, että myyjälle sopi ehdottamani hinta. Jee! Maksoin peilin ja kannoin sen kotiini. Tai noh, autoon ja sillä kuskasin sen perille. Jokatapauksessa, nyt se on täällä ilahduttamassa minua ja etsimässä paikkaansa huushollista…

Eikö olekkin hieno? <3 Materialisti hymyilee :D