Tarkoittaako kosinta naimisiin menoa?

Tervetuloa häähuminaan! Humina syntyy  häähullun morsiamen ja ei-häähullun sulhasen keskusteluista ja jopa kinoista. Miten löytää molempia miellyttävä kompromissi häistä?

Olemme seurustelleet yli seitsemän vuotta puolisoni kanssa ja olin odottanut jo jonkin aikaan kosintaa. Olin sanonut ääneen, että olen valmis menemään naimisiin ja koen, että nyt olisi mielestäni hyvä ajankohta. Vihdoin minua kosittiin toukokuussa!

Kosinta oli meidän näköinen ja romanttinen. Puolisoni oli ostanut meille sormukset ja hän kosi minua luontopolun näköalapaikalla. En malttanut odottaa hänen sanojansa loppuun kun jo kiljahdin onnen kyyneleitä vuodattaen, että tahdon🙈

Siitä alkoi heti keskustelu häistä. Puolisollani ei ollut naimisiin menon suhteen mikään kiire ja hän toivoi, että katsomme ensin rauhassa muiden häitä. Minä taas innostuin välittömästi suunnittelemaan ja keskustelemaan toiveista ja mahdollisuudesta järjestää häät lähitulevaisuudessa. Puolisoni tuskaili, että emmekö voisi kosinnan jälkeen viettää edes yhden päivän puhumatta häistä😅

Kävimme lukuisia keskusteluja puolesta ja vastaan itse hääjuhlan merkityksestä. Isoin luotaan työtävä asia siinä on isot kulut ja pelko siitä, ettei päivästä ehtisi nauttimaan, kun ”pönötämme” häävieraiden edessä. Mietimme pienen perhetapahtuman ja noin 100 hengen hääjuhlan välillä ja niiden väliltä kaikkia vaihtoehtoja. Järki minussa muistutti, että pienet häät ovat intiimit ja kohtuuhintaiset. Tunnepuoli puolestaan maalasi kuvaa jo lapsena muodostuneesta unelmasta kokea ainutlaatuinen prinsessapäivä kirkkovihkimisineen. Puolisoni ei ollut missään vaiheessa itse naimisiin menoa vastaan, mutta kävimme jatkuvaa tiukkaa keskustelua, tuleeko meille hääjuhlaa ja jos tulee milloin ja millainen se on. Jouduin miettimään toden teolla, miksi haluan niin kovasti perinteiset häät ja mistä toive tulee. En voinut mitään, että sen ajatuksen hylkääminen tuntui isolta pettymykseltä.

Palaan seuraavassa tekstissä, mihin päädyimme, joten pysy mukana 💕