”Oletko hullu?”

Kaappien konmaritus on tarmolla polkaistu käyntiin. Ensimmäinen viikko on jo yli puolessa välissä ja mieli korkealla. Tavoite siintää kirkkaana edessä.

Olen nyt myös julkisesti ja virallisesti kertonut läheisilleni sekä työkavereilleni idean ruokakaappien luonnollisesta siivoamisesta. Läheiset ovat jokseenkin jo tottuneet tempauksiini ja odottavat selitykseni loppuun ennen kysymyksiä.  Työpaikalla ensimmäinen reaktio oli kahvihuoneessa huudahdus ”Oletko hullu?”. Korjattuani kuitenkin käsityksen, että ruokavalioni ei tule sisältämään pelkkää makaronia ja ketsuppia 4 viikon ajan sain päivittelyjen jälkeen jonkinlaisen siunauksen terveysalalla työskenteleviltä kollegoiltani. Joka tapauksessa nyt on jo tullut vastaan kolmea eri lähestymistapaa haasteeseeni.

Ensimmäinen oli kannustava ja innostava. Hienoa, että lähden tekemään aktiivisesti jotain ekologisuuden ja ruokahävikin puolesta. Kaiken lisäksi tällähän saa rahaa säästöön kuukauden ajan, kun ei ole kokoajan ostamassa herkkuja.

Toinen on epäileväinen ja epävarma. Kuinka pysyy energiatasot sekä vitamiinit ja proteiinit kohdillaan. Tulenko 3 viikon kuluttua väsyneenä aivot solmussa töihin, koska olen niin ehdoton haasteeni kanssa.

Kolmas ei usko, että kykenen haasteeseen. Nämä ihmiset ovat heti ensimmäisenä päivänä jo ehdottaneet, että hieman voisi kyllä hakea maitoa jääkaappiin (ei sitä lasketa kaupassa käynniksi) tai jos työpaikalle eväät hakisi tuoreena Citymarketin lämminruokatiskistä. Olen kuitenkin heille todennut, että jos aloitetaan täysillä, niin yritetään kyllä loppuun saakka.

Joka tapauksessa tässä vaiheessa on vielä kevyt olo. Neljäs päivä melkein takana ja jo nyt haaveilen minkälaisia ruokia voisin tehdä viikonloppuna, kun aikaa on enemmän.