Toinen yritys

Oltiin viikonloppu mun vanhemmilla, ja ajettiin sunnuntaina kotiin. Maanantaina ovistesti näytti plussaa. Miten nää jotenkin aina tulee sellaseks sumaks että ajetaan viikon sisällä yli 1000km? Lähdettiin siis maanantaina suoraan testin jälkeen Helsinkiin, kun meidän paikkakunnalla asuva (viimeksi luovuttajaksi lupautunut Pallon kaveri) sattuu olemaan ulkomailla. Onneksi edelliskerralla meidät pelastaneelle tyypille kävi nytkin. Maanantaina tehtiin inseminaatio, eilinen vietettiin pääosin Kampissa tuttuja nähden ja nyt reilun tunnin päästä olisi tarkoitus tehdä vielä toinen ennenkuin lähdetään takaisin kotiin. Illalla pitäisi olla taas vanhempien luona koiravahteina perjantaihin.

Mun oma olo on vaihdellut pari viime viikkoa todella paljon. Mielialat on heitelly masentuneesta äärimmäisen v*ttuuntuneeseen. Viime viikolla torstaina sain sitten hormonipolin lääkärin kiinni ja mulle vaihdettiin testogelin (annospusseissa) paikalle tostran (pumppupullossa) jotta annostusta ois helpompi säätää. Aiemmin kun mun annostus oli yks pussi päivässä eli 50ml ( äärimmäiset vtutukset) tai vaihtoehtoisesti puolikas jollon lähinna masensi, nyt käytän kolmea pumppausta päivässä eli 30ml joka toistaiseksi tuntuis olevan sopiva. Hirveetä huomata kuinka paljon hormonit ja niiden pienetkin vaihtelut oikeasti vaikuttaa. Oon kyllä tyytyväinen, että ehdin saada annostuksen kohdilleen ennen tänne lähtöä, muuten en varmaan olisi selvinnyt näin hyvin Pallon kivuista. Vaikka se nytkin edelleen säikäyttää, kun toiselta lähtee äkkiä jalat alta ilman mitään varoitusta.

-Nipsu

 

 

 

 

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

Kp 4

Pallo

 

Kyllähän ne menkat sieltä sit lopultakin tuli, ehkä 8 negatiivisen raskaustestin jälkeen, kp 37 vaihtui kp 1. Oikeastaan olo oli melkeinpä helpottunut, kun testit aina vaan näytti negaa. Nyt sit eka oikeasti luomukierto (kun edellisen jouduin hormoneilla käynnistämään), ja uutta yritystä putkeen vaan. Oon ollu ihan tosi kipeä nyt menkkojen takia, mutta siitä selviää, kun tietää että se on vaan muutama päivä. Ja nyt voi sentään ottaa mitä vaan kipulääkettä tarvii…

 

Käytiin eilen Setan perhetapaamisessa, oli ihan kivaa nähdä tuttuja ihmisiä ja (etenkin) lapsia, vaikka samalla omat fiilikset raskaanaolemattomuudesta pyrkikin vähän pintaan. Mut on se kuitenkin ihana nähdä miten muiden pikkuiset kasvaa ja kehittyy ihan hurjaa vauhtia. Kyllä meilläkin vielä jossain vaiheessa. <3

 

Huomasin tänään, että joku täällä lähistöllä kerää vauvoille sukkia Keskussairaalan vastasyntyneille, ja ajattelin lahjoittaa noi mulla jemmassa olevat junasukat, koska mulla on kuitenkin meidän (toivottavasti) tulevalle pikkuiselle aikaa väkertää vielä vaikka kuinka. Ehkäpä kerkeän lahjoitettavaksikin tehdä vielä muutaman parin lisää.

Perhe Raskaus ja synnytys