Yleistä panikointia

Minä olen ihminen, joka pelkää kaikkea joka voi mennä pieleen. 

Olen ihminen, jolle on koko lapsuus jankattu ”et sä pysty, et sä osaa, älä yritä.” No, se on tullut selväksi. Tarvitsin selkeät, kohta kohdalta ohjeet, miten käytetään paikallisliikenteen bussikorttia, etten vaan mokaa. Jätän kaupassa ostamatta tuotteen, johon en yllä, koska en kehtaa myöntää että olen liian lyhyt.  Kun vuokrasimme nykyisen asuntomme, pelkäsin viikkokaupalla että vuokraisäntämme on joku huijari ja vie rahamme tai heittää meidät ulos. En uskalla tehdä juuri mitään uutta, jos kukaan on katsomassa – hävettää, etten osaa. 

Pelkään, että hotellihuoneemme onkin varattu/rikki/mitä tahansa. Ettemme löydä autopaikkaa ja joudun ajamaan ympyrää. Ettei luovuttaja tulekaan paikalle. Että hän tulee paikalle ja nauraa meille. Tai että hän on joku sarjamurhaaja. 

Pelkään että Pallosta tulee niin kipeä, että joudun menemään kauppaan yksin. 

Joskus olisi mukavaa olla ajattelematta niin paljon.