Lukuhaaste vuodelle 2024

Lukuilo on löytänyt jälleen minut!

Luin viime vuoden puolella jo useamman kirjan, kuin pitkään aikaan. Luettuja olivat mm. Colleen Hooverin hekumoidut kirjat Se päättyy meihin & jatko-osa Se alkaa meistä. Vuodelle 2024 aloitin kunnianhimoisen tavoitteen: Helmet-lukuhaasteen 50 kirjaa.

Lukuhaasteen löydät täältä  Helmet-lukuhaaste. Helmet.fi -sivustolta löydät myös pienimuotoisemman, Pieni Helmet-lukuhaasteen. No, mitä olen sitten tänä vuonna lukenut? Esimerkiksi alla olevan Juli Zeh – Yli-Ihmisiä. Kirja on kategoriassa 33. Kirjassa muutetaan maalle.

Kustantamo Huippu kertoo kirjasta näin:

Dora on muuttanut pienen koiransa kanssa Berliinistä maalle. Hänen oli pakko päästä pois kaupungista, vaikkei hän oikein itsekään tiedä perimmäistä syytä – pakeneeko hän kiihkoilevaa puolisoa vai kaoottiselta tuntuvaa maailman tilaa? Häntä varoiteltiin, ettei uusi asuinpaikka ole sellainen maalaisidylli, josta monet kaupunkilaiset unelmoivat. Siitä huolimatta hän asuu nyt vanhassa talossa villiintyneellä tontilla, muurin takana kaljupäinen naapuri, joka vaikuttaa olevan kaikkien hänen ennakkoluulojensa ilmentymä. Kylässä tapahtuu asioita, jotka horjuttavat Doran maailmankuvaa, ja hän kohtaa ihmisiä, joita hän ei pysty lokeroimaan. Lopulta vastassa on kysymys siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää.

Luin kirjaa ja itkin. Itkin niin, että räkä valui jo poskille. Halasin itseäni ja itkin lisää.

*

Aleksi Suomesta päätyi haastelistalleni sattumalta. Taisin vain katsoa Storytellin suosituksia alkuvuodelle. Onneksi katsoin.

Kirja oli ensimmäiseni Tuomas Kyröltä, tuskin viimeinen. Aleksi Suomesta osuu johonkin brutaaliin realismiin, ihmisen katoavaisuuteen, yksilön pienuuteen universumissa.

Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.

WSOY

Aleksi Suomesta kuului kategoriaan 1. Kirjassa on erisnimi.

*

Lukuhaasteeni ei ole pelkkää maailmantuskaa ja olemassaolon kysymyksiä, haasteen toisen kategorian kirjaksi valikoitui Stephanie Garber – Caraval, kirjassa tehdään taikoja. Caraval on nuorten fantasia- ja scifikirjallisuutta.

Tervetuloa CARAVALIIN, peliin jossa tarut ovat totta ja totuudet tarua

Scarlett Dragna on viettänyt koko ikänsä pienellä kotisaarellaan, jossa hän asuu sisarensa Tellan ja mahtavan mutta julman isänsä kanssa. Nyt Scarlettilla on edessään isän järjestämä avioliitto, joka voi tuhota tytön suurimman unelman: päästä kerran kokemaan Caraval, kaukana Scarlettin kotoa järjestettävä jokavuotinen peli ja esitys, johon katsojat osallistuvat.

Mutta tänä vuonna kutsu Caravaliin lopulta yllättäen saapuukin. Salaperäisen merimiehen avulla Tella huijaa Scarlettin mukaan peliin, vaikka häät ovat juuri edessä. Perillä Isla de los Sueñosin saarella selviää, että Caravalin järjestäjä, mestari Legend, on siepannut Tellan. Tällä kertaa koko Caravalin juonena on nimittäin Tellan etsintä: se, joka hänet löytää, voittaa pelin.

Scarlett on kuullut, että kaikki mikä tapahtuu Caravalissa on vain taidokasta näytelmää. Hän uppoaa silti pakostakin pelin maagiseen, rakkautta ja salaisuuksia uhkuvaan maailmaan. On vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei. Varmaa on vain, että Scarlettin täytyy löytää Tella, ennen kuin viisi yötä kestävä peli päättyy. Tai seuraukset ovat kauheat.

Risingshadow-sivusto

En juurikaan enää lue nuortenkirjoja, vaikka eihän niille ole yläikärajaa. Myönnän silti, että kyseinen kirja ei päässyt TOP10-listalleni, enkä välttämättä lukisi tätä uudelleen. Mielikuvituksellinen, pehmeästi väkivaltainen ja rakkautta sivujuonessa. Tulipahan luettua.

*

Löysin Facebookista Helmet-lukuhaaste -ryhmän, jossa jaettiin neuvoja kategorioiden kirjoiksi. Han Kang – Vegetaristi on Booker-palkinnon voittanut kirja, kohtaan kolme siis. Odotin kirjalta paljon. Odotin vallankumouksellista pohdintaa kasvissyönnistä, kiivaita perusteita lihattomuudelle ja halua parantaa maailmaa. Mitä sain? En oikeastaan tiedä yhäkään.

Vegaanihaaste helvetistä. Vegetaristi on kaunis ja käsittämätön kirja, kirjoittaa Miina Supinen.

APU:n analyysi kirjasta.

Vegetaristi tuntui kummalliselta, alkuun vaikealukuiselta ollakseen ohut kirja. Mieltä sekoittavan intiimi ja vulgaari, loppuakohden raskas ja synkkä. Viimeisille sivuille asti eriskummallinen.

*

45. Kirjassa pelataan: Ernest Cline – Ready Player One

Olen nähnyt Ready Player One -elokuvan vuodelta 2018.Kirja on kirjoitettu useampi vuosi ennen, 2011. Elokuvaksi mielestäni keskitasoinen, mutta Helmet-lukuhaasteen Facebook ryhmässä kehuttiin kirjaa elokuvaa paremmaksi – ja sitä se olikin.

PELI ALKAA. VOITTAJA LÖYTÄÄ AARTEEN JA PELASTAA MAAILMAN. OLETKO VALMIS?

Seitsemäntoistavuotias Wade Watts pelaa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen virtuaalimaailmoja. Rikas pelisuunnittelija on luonut valtavan, avoimen virtuaalitodellisuuden, jonka hän muun omaisuutensa ohella testamenttaa sille joka ratkaisee sinne kätketyt kolme arvoitusta. Sekä arvoitukset että vihjeet liittyvät 70-80-lukujen populaarikulttuuriin, josta Wade tietää käsittämättömän paljon. Lopulta Wade törmää onnekkaasti ensimmäiseen ratkaisuun ja käynnistää vaaralliseksi osoittautuvan loppuvaiheen, jossa täytyy mm. pelata virheetön Pac-Man-peli ja osata Monty Pythonin vuorosanoja ulkoa.

Kirjasampo

Wade/Parzival huokui kirjan sivuilta lämpimänä pelastajana. Epäitsekkäänä, valmiina auttamaan pulassa olevia. Videpelimaailma on itselleni mieluista ja tuttua, mutta Z:n tasoiseksi nörtiksi minusta ei ole. Kirja vilisee 80-luvun populaarikulttuurin nimiä, ei ehkä oma valintani, mutta makunsa jokaisella. Kasarimenosta ja next level nörttiydestä huolimatta miellyttävälukuinen kirja, joka pesee elokuvan mennen tullen.

*

Luettuja 5/50.

Seuraavana lukulistallani ovat:

  • 16. Kirjassa on valokuvia: Edith Södergran – Maailma on minun
  • 29. Kirjassa valehdellaan: Sarah Waters – Silmänkääntäjä
  • 32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa: Fríða Ísberg – Merkintä

Päivittelen lukuhaasteeni sujumista Instagramissa @haaveitaraakkel sekä täällä blogissa. Lukuiloa!

kulttuuri kirjat suosittelen runot-novellit-ja-kirjoittaminen

Lentämättä Tanskaan ja vinkkejä nähtävyyksiin!

Kolme maata, 6 erilaista kulkuvälinettä. Lähes lentämättä muodostunut kaupunkiloma Euroopassa. 

 

Viikko sitten vietimme alkuiltaa kööpenhaminaisella asuinalueella. Takana oli junamatka Helsinkiin, ratikka Länsisatamaan ja laivamatka yön yli Tukholmaan. Metro, tunnelbana, kuljetti sataman läheisyydestä Ruotsin päärautatieasemalle, josta astuimme pikajunaan päätepisteenä Kööpenhamina viiden tunnn kuluttua.

Kööpenhaminassa meitä odotti Airbnb-kämppä, josta löytyi autenttista tanskalaista kaupunkifiilistä. Neljän päivän aikana kävimme museoissa, akvaariossa, kasvitieteellisessä puutarhassa, Tivolissa, paikallisessa leipomossa, ruokakaupassa ja kuljeskelemassa kaupungilla paikallisten vilskeessä.

Julkinen liikenne oli selkeää ja hyvin opastettua. Kuljimme Kööpenhaminassa metroilla ja kävellen. Kertalippu metroon taisi olla n. 2,5€-3,5€ riippuen vyöhykkeistä. Liput oli helppo ostaa sovelluksen kautta.

Meillä oli käytössä Copenhagen cardit 72h, jossa monet nähtävyydet ja julkinen liikenne kuuluivat kortin hintaan. Erittäin kätevä.

Kööpenhaminassa olisi voinut myös kulkea kaupunkipyörillä, mutta paikalliset ajoivat verrattain vauhdikkaasti ja määrätietoisesti pyöräkaistoilla, joten päätimme pysyä kävelyssä. Kävelyä tulikin varmasti kuuden päivän reissun myötä 40-50 kilometriä yhteensä.

Tanska on tunnettu leivästään, smørrebrød:stä. Vaikka söimmekin (valitettavan) paljon eväsleipiä, emme tainneet kunnon tanskalaiseen perinneleipään törmätä. Kävimme yöpaikkamme läheisessä leipomossa harmiksi vain kerran, mutta tarjonta oli hurmaava. Mantelikroisantti (n. 6€) ja kanelikierre (4,5€) olivat todellakin artisaanitasoisia.

Ruoka oli kallista Kööpenhaminassa. Varsinkin ravintolat ja Woltin kautta tilaaminen. Ruokakaupassa käydessämme edullisia olivat oluet ja muut alkoholijuomat, kasvikset pääsääntöisesti samanhintaisia kuin meillä, makeiset kalliimpia.

Hanavesi oli kamalan makuista, kuin miedosti suolattua merivettä. Ilmeisesti erittäin kalkkipitoista. Turvallista juoda kuitenkin. Veden maku ilmeni myös limsojen maussa.

Sää oli lämmin ja kostea, ajoittain myös sateli meidän ollessa liikkeellä. Metrot olivat ruuhkaisia ja hikoiluttavia. Vettä kului kaupungilla kierrellessä runsaasti. 

Tanskalaiset osasivat hyvin englantia, vaikkakin aksentti oli osalla vahvana. Pärjäsimme hyvin englannintaidoillamme. Osassa julkisessa liikenteessä oli opasteet myös englanniksi. Nähtävyyksissä opastukset luonnollisesti myös tanskan lisäksi englanninkielellä. Ruotsin kielen jonkinlaisesta ymmärtämisestä oli toki apua. 

Suosittelen:
 
– julkista liikennettä ja kävelemistä, rohkeimmat pyörillä
– valuuttamuuntimella hintojen vertailua
– leipomoita, esim. Andersen bakery
– paikallisia, edullisia ruokakauppoja, esim. Netto
– nähtävyyksistä Tivolia,Den Blå Planet (akvaario) Christianshavnia ja siellä sijaitsevaa Christianiaa
– museoista War museumia & Glybtotekettia

 

Jäi kokematta:

– Kööopenhaminan eläintarha

– Pieni merenneito -patsas

– Planetaario

– useammat paikalliset leipomot ja kahvilat

Palasimme pikajunalla Tukholmaan, joka harmiksi kestikin kahdeksan tuntia. Yövyimme hotellissa ja lensimme seuraavana päivänä Suomeen.

Kuuden päivän matka oli tullut päätökseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kulttuuri matkat suosittelen museot-ja-nayttelyt