Jaa-a. Pään sisällä tämän postauksen otsikko oli ”Pyörällä Suomeen -vaihtoehdon plussat ja miinukset”, mutta tämä vaihtoehto näyttää äkkiseltään sen verran päättömältä, että plussat ovat mahdollisesti melko niukat. En siis lupaile niiden suhteen liikoja näin alkuun.

Lyhyesti tämä vaihtoehto on jokseenkin täydellisen pähkähullu. Mikäli ajaisin Malagan seudulta Lyypekin satamaan jokseenkin lyhintä reittiä, kokonaismatkaa olisi noin 3700 km. Eihän siihen välttämättä puoltatoista kuukautta kauempaa menisi, mutta

– matkasta kolmasosa kulkee Ranskan maaperällä. Tämä olisi mahdollisesti useillekin ihmisille plussa, mutta pikkukaupunkeja suosivana keliaakikkona… Just nope. One big cup of nope.

– matkalle osuu sellainen pieni mäki, joka myös Pyreneinä tunnetaan. Maantiepyörällä ehkä kiinnostava haaste, mutta retkipyörällä ja sen täysvarustuksella ei.

Kohtalaisen pikaisella googlailulla totesin, että kannattaisi siis hieman oikaista. Esimerkiksi ajamalla muuten pyörällä, mutta hurauttamalla Ranskan läpi junan kyydissä. Jos oikein alkaa laiskottaa, junaan voisi hypätä jo ennen Pyreneiden Espanjan puoleista osiota. Näin itse poljettavaksi jäisi lyhimmällä vaihtoehdolla noin 2000 km (ja kymmenisen nousukilometriä).

Oikaistun version plussat ja miinukset:

+ Kulkeminen tapahtuisi täysin omien mielihalujen mukaan, eikä aikatauluista tarvitsisi välittää käytännössä lainkaan. Kiinnostavia pikkuteitä voisi tutkia niin paljon kuin ikinä haluaa, samoin nähtävyykiä. Myös kansallispuistoon tai pariin pääsee omin jalkavoimin perille saakka.

+ Ajaminen on kivaa. (Useimmiten.)

– Joskus osuu huonoja päiviä kohdalle. Silloin ajaminen on syvältä.

+ Jos tulee kipeäksi, bussiin tai junaan hyppäämällä voi oikoa vielä lisää.

– Koko Espanjassa näyttäisi olevan kesäkuussa keskimäärin +30 astetta (C). Se tekee epähelleihmisen ajamisesta eri jännää. Toki aina voi ajaa yöllä.

– Kyseinen lämpötila tekee myös mistä tahansa nähtävyydestä epäkiinnostavan.

+ Ranskan oikaisun jälkeen lämpötila on hyvällä tuurilla matalampi.

+ Luxemburg. Olen onnistunut kehittämään kyseisestä maasta itselleni jonkinlaisen pakkomielteen, ja erityisen kiinnostavaa olisi tutustua siihen pyöräilemällä. Nyt tämän voisi toteuttaa!

+ Reitit olisi oleellista suunnitella aika pitkälle jo Suomessa, koska yöpaikoissa ei välttämättä ole nettiä saatavilla. Koska reittisuunnittelu on <3<3, tämä ei todellakaan ole miinuspuoli.

– Yksin pyörällä reissatessa kaikki huoltotoimenpiteet ovat täysin omalla vastuulla. Isommat viat keskellä ei mitään ovat ehkä sen verran isoja haasteita, että niiden ratkominen ei kesken lomaa kiinnosta.

– Myös pyörän huoltotarvikkeet on raahattava mukana. Koko matkan.

– Mikäli reitin suunnittelussa ei onnistu löytämään budjettivaihtoehtoja majoitukselle sopivin välimatkoin, on myös teltta raahattava mukana.

– Pyörä vaatii ennen reissua joka tapauksessa todella ison remontin voimansiirto-osastolle edellisten reissujen jäljiltä.

– Espanjaan suuntaan päädyn joka tapauksessa lentämällä, ja pyörän pakkaaminen koneeseen on oma operaationsa.

Seuraava askel on siis mitä ilmeisimmin kartoittaa tarkemmin majoituksia ja niiden pohjalta reittiä. Tämän lopputulos joko lisää tai vähentää tämän vaihtoehdon houkuttelevuutta huomattavasti.

Onko jollakin kokemuksia pyörämatkailusta Espanjan alueella?

-S

Pidän ensi kesälle erittäin potentiaalisena vaihtoehtona Interrailia. Olen reilannut ennen kahdesti, ensin neljän hengen porukalla ja sitten muutama vuosi myöhemmin kaksistaan silloisen poikaystäväni kanssa. Tällä kertaa tarkoitukseni on matkustaa yksin, ja se vaikuttaa aika paljon ainakin majoitusvalintoihini – hotellihuoneet ovat yhdelle usein aivan järjettömän kalliita.

Jotta saisin tämän päätöksen tehtyä reilusti ennen kesää, listaan tähän reilaamisen plussia ja miinuksia erityisesti oman ensi kesän reissuni tarkoitukseen liittyen.

+ Yöjunilla pitkätkin siirtymät menevät aivan huomaamatta.

+ Liikkuminen on varsin kohtuullisen hintaista, vaikka paikkalippuja ostaisi yöjunien lisäksi myös muihin junavuoroihin varsinaisen reililipun lisäksi.

+ Pidän junamatkustamisen tunnelmasta todella paljon.

+ Junalla pääsee vaivattomasti suoraan lähes minkä tahansa kaupungin keskustaan.

+ Reililipulla saa monia paikallisia alennuksia (joskin monet niistä eivät liity mitenkään suunnitelmiini, joten jäisivät käyttämättä).

+ Reililipulla saa usein liikkua myös kaupungin joukkoliikenteessä maksutta tai todella pienillä kustannuksilla.

+ Junassa voi halutessaan katsella maisemia, nukkua, lukea, kuunnella musiikkia tai neuloa samalla, kun matka taittuu.

+ Majoittuisin todennäköisesti hostelleissa, joissa retkeilyyn sopivat vaatteet ovat aika normaali asustus, samoin rinkan kanssa junissa näitä ei katso juuri kukaan kieroon.

– Omat aikataulut ovat riippuvaisia junien aikatauluista.

– Jatkuva liikkeellä olo on kuluttavaa, vaikka siitä pienemmissä määrissä pitäisi kuinka paljon tahansa.

– Mikäli juna on myöhässä, se saattaa aiheuttaa varsin suurta ahdistusta, mikäli jatkosuunnitelmalla on tarkka deadline. Muistan ensimmäiseltä reililtä erittäin elävästi tilanteen viimeisenä aamuna yöjunan saapuessa Kööpenhaminaan: Juna on kolme tuntia myöhässä (tämä on oikeasti harvinaista, joten ei oltu tehty sen varalle minkäänlaisia suunnitelmia), ja melko pakottavana tarkoituksena oli ehtiä Tukholmasta illalla lähtevään autolauttaan kohti Suomea. Koko päivä meni stressatessa, pääsemmekö perille ajoissa vai emme, sillä joustovaraa Tukholmassa oli luvassa alle vartti. Pääsimme perille satamaan, ja olimme kuin olimmekin viimeiset, jotka pääsivät vielä lautalle sisään ennen sen lähtöä. Ehtiminen oli varsin helpottavaa, koska olimme tehneet rahojen kanssa sen mitä alle parikymppiset kuukauden reissulla tekevät: kaikki oli käytetty. Valmiit lauttaliputkin tulivat siis tarpeeseen.

– Yöjunassa ollessa ei ole minkäänlaisia kokkaus- tai tiskimahdollisuuksia. Tämä rajoittaa evässuunnittelua kyseisinä päivinä huomattavasti, koska olen vahvasti ruokarajoitteinen (keliakia).

– Kiskoista yhtään kauempana oleviin kohteisiin pääsy vaatii kikkailua, ja ne on reilillä mahdollisesti fiksuinta jättää kokonaan välistä.

Muut junamatkustukseen liittyvät seikat, kuten kaikkien matkatavaroiden lähes jatkuva mukana kantaminen, ovat todellisuutta kaikissa tällä hetkellä miettimissäni vaihtoehdoissa, joten ne eivät ole itselleni sen enempää plussa kuin miinuskaan. Jos joku pohtii ensimmäiselle reililleen lähtöä, niin sanon vain:

Mene!

Tällainen kolmekymppinen, kaavoihin kangistunut, jo kahdesti aiemman reilaamaan ehtinyt olio sen sijaan joutuu harkitsemaan kahdesti omaa matkustustapaansa mantereen halki.