Reilin plussat ja miinukset

Pidän ensi kesälle erittäin potentiaalisena vaihtoehtona Interrailia. Olen reilannut ennen kahdesti, ensin neljän hengen porukalla ja sitten muutama vuosi myöhemmin kaksistaan silloisen poikaystäväni kanssa. Tällä kertaa tarkoitukseni on matkustaa yksin, ja se vaikuttaa aika paljon ainakin majoitusvalintoihini – hotellihuoneet ovat yhdelle usein aivan järjettömän kalliita.

Jotta saisin tämän päätöksen tehtyä reilusti ennen kesää, listaan tähän reilaamisen plussia ja miinuksia erityisesti oman ensi kesän reissuni tarkoitukseen liittyen.

+ Yöjunilla pitkätkin siirtymät menevät aivan huomaamatta.

+ Liikkuminen on varsin kohtuullisen hintaista, vaikka paikkalippuja ostaisi yöjunien lisäksi myös muihin junavuoroihin varsinaisen reililipun lisäksi.

+ Pidän junamatkustamisen tunnelmasta todella paljon.

+ Junalla pääsee vaivattomasti suoraan lähes minkä tahansa kaupungin keskustaan.

+ Reililipulla saa monia paikallisia alennuksia (joskin monet niistä eivät liity mitenkään suunnitelmiini, joten jäisivät käyttämättä).

+ Reililipulla saa usein liikkua myös kaupungin joukkoliikenteessä maksutta tai todella pienillä kustannuksilla.

+ Junassa voi halutessaan katsella maisemia, nukkua, lukea, kuunnella musiikkia tai neuloa samalla, kun matka taittuu.

+ Majoittuisin todennäköisesti hostelleissa, joissa retkeilyyn sopivat vaatteet ovat aika normaali asustus, samoin rinkan kanssa junissa näitä ei katso juuri kukaan kieroon.

– Omat aikataulut ovat riippuvaisia junien aikatauluista.

– Jatkuva liikkeellä olo on kuluttavaa, vaikka siitä pienemmissä määrissä pitäisi kuinka paljon tahansa.

– Mikäli juna on myöhässä, se saattaa aiheuttaa varsin suurta ahdistusta, mikäli jatkosuunnitelmalla on tarkka deadline. Muistan ensimmäiseltä reililtä erittäin elävästi tilanteen viimeisenä aamuna yöjunan saapuessa Kööpenhaminaan: Juna on kolme tuntia myöhässä (tämä on oikeasti harvinaista, joten ei oltu tehty sen varalle minkäänlaisia suunnitelmia), ja melko pakottavana tarkoituksena oli ehtiä Tukholmasta illalla lähtevään autolauttaan kohti Suomea. Koko päivä meni stressatessa, pääsemmekö perille ajoissa vai emme, sillä joustovaraa Tukholmassa oli luvassa alle vartti. Pääsimme perille satamaan, ja olimme kuin olimmekin viimeiset, jotka pääsivät vielä lautalle sisään ennen sen lähtöä. Ehtiminen oli varsin helpottavaa, koska olimme tehneet rahojen kanssa sen mitä alle parikymppiset kuukauden reissulla tekevät: kaikki oli käytetty. Valmiit lauttaliputkin tulivat siis tarpeeseen.

– Yöjunassa ollessa ei ole minkäänlaisia kokkaus- tai tiskimahdollisuuksia. Tämä rajoittaa evässuunnittelua kyseisinä päivinä huomattavasti, koska olen vahvasti ruokarajoitteinen (keliakia).

– Kiskoista yhtään kauempana oleviin kohteisiin pääsy vaatii kikkailua, ja ne on reilillä mahdollisesti fiksuinta jättää kokonaan välistä.

Muut junamatkustukseen liittyvät seikat, kuten kaikkien matkatavaroiden lähes jatkuva mukana kantaminen, ovat todellisuutta kaikissa tällä hetkellä miettimissäni vaihtoehdoissa, joten ne eivät ole itselleni sen enempää plussa kuin miinuskaan. Jos joku pohtii ensimmäiselle reililleen lähtöä, niin sanon vain:

Mene!

Tällainen kolmekymppinen, kaavoihin kangistunut, jo kahdesti aiemman reilaamaan ehtinyt olio sen sijaan joutuu harkitsemaan kahdesti omaa matkustustapaansa mantereen halki.